Ajantaju olisi ilman kelloa kadonnut

Päiväkin lisää ja vieraskoreus väestönsuojaan sulkeutuneilta olisi loppunut

Liisa Lehto-Peippo

OULAINEN Muutamia minuutteja jälkeen sovitun maanantain kello kahdeksan alkaa kuulua ääniä panssarioven takaa, kaksi kahvaa väännetään auki ja 12 ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijaa, kymmenen naista ja kaksi miestä sekä heidän opettajansa tulevat ihmisten ilmoille. He viettivät viikonlopun sulkeutuneina väestönsuojaan Oulaisten terveydenhuolto-oppilaitoksen kellariin.

Kellarin uumenista nousee hämmentyneitä, mutta hyväntuulisia ihmisiä. Hento puna on kaikkien poskilla. Lämmin sauna odottaa joukkoa ennen koulupäivän alkamista. Noin kolmen vuorokauden ajan he olivat kuvitelleet olleensa suojautumisen tarpeessa ydinlaskeuman vuoksi.

Tilanne valinnaiskurssilla Suojaudu, suojele ja auta muita poikkeusolojen aikana oli mahdollisimman aito sähkö- ja vesikatkoineen. Tavoitteena testata omia rajoja ja kokeilla sitä, kuinka sairaanhoitaja voi auttaa muita, kun itselläkin on hätä. Opiskelijat testasivat myös väestönsuojan toimivuutta.

”Sauna voi tuntua hyvältä”, sanoo Birgitta Kokko (29). ”Ja se, että pääsee rauhassa vessaan”, lisäävät Aira Krankkala (35), Marjut Pylväs (24) ja nelikymppinen Riitta Laatikainen.

”Ajantaju olisi mennyt hukkaan ilman kelloa”, epäilee Marjut Pylväs.

Jaska-talonmies oli kertonut opiskelijajoukolle jonkun miehen hävinneet vetonsa. Mies oli lyönyt vetoa siitä, että ensimmäisen kuuden tunnin aikana kolmasosa väestä tulisi pois väestönsuojasta. ”Kukaan ei pyrkinyt ulos”, naiset vahvistavat.

Vedonlyöjä hävisi

”Helppo oli olla. Ei ahdistanut, eivätkä seinät kaatuneet päälle. Naamat eivät vielä tässä vaiheessa tympäisseet. Ei tehnyt mieli rusikoida kenenkään pärstää. Väestönsuojassa olisi pitänyt viettää pitempi aika, jossa kielteisiä asioita olisi tullut esille. Mitään kielteistä ei ollut. Liekö sitten vieraskoreutta?” Birgitta Kokko erittelee.

Marjut Pylväs epäilee, että kohteliaisuus olisi kadonnut maanantaina. ”Jo sunnuntaina alkoi tuntua siltä”, hän myöntää, vaikka porukka hänen mielestään oli sellaista, ettei etukäteenkään pelännyt, ettei toimeen ihmisten kanssa.

Aira Krankkala oli etukäteen ahdistunut ajatuksesta sulkeutua tunkkaiseen kellariin. Hän sairastaa astmaa ja pelkäsi, kuinka pärjäisi sen kanssa. Hän kertoo käyneensä kellariin laskeutumisen mielikuvissaan monta kertaa läpi ennen oven sulkeutumista.

”Totesin, että ilmanvaihto pelaa hyvin, eikä tullut huonoa oloa. Epäilin, että kellarissa olisi liian kuuma. Sen sijaan siellä oli välillä jopa kylmä”, hän kertoo.

Anatomiaa tenttiä varten

”Kun ovi sulkeutui, ajattelin, että hyvänen aika, mihin minä olen pannut itseni. Kun ruvettiin porisemaan, mietteet menivät . Aika meni äkkiä. Luin anatomian tenttiin, ja olisin saattanut jäädä vieläkin sitä sinne lueskelemaan. Pelasimme pelejä, lauloimme, teimme ruokaa ja söimme”, Riitta Laatikainen kertoo. Aira kutoi yhdet sukat.

”Hirveä tupakin tuska! Viimeisten 20 minuutin aikana kädet alkoivat hiota. En suosittele tällaista tupakanpolton lopettamiskeinoksi, koska ei saa raitista ilmaa, eikä pääse liikkumaan”, valittelee Marjut Pylväs.

Väestönsuojassa mitattiin ilman hiilidioksidipitoisuutta. Korkeimmillaan se oli yli kolminkertainen suositusarvoon nähden. Kun se oli korkea, koko joukolla esiintyi vähän päänsärkyä ja väki torkahteli päivälläkin. Tuuletuksen jälkeen tilanne parani.

Myös ilman kosteus oli korkea, pahimmillaan 70:n paikkeilla. Lämpötila pysytteli alhaisena, väkeä palelsi varsinkin yöllä, jos ei ymmärtänyt varustautua viileyteen.

Parin tunnin sähkökatko ei tuntunut naisista juuri miltään. Taskulamput löytyivät äkkiä. Silloin kokeiltiin myös käsikäyttöistä ilmastointilaitetta. Se osoittautui yllättävän raskaaksi puuhaksi.

Sunnuntai-iltana kahdeksan aikaan alkanut ja hamaan loppuun saakka kestänyt vesikatko sen sijaan oli naisten mielestä kiusallista. Vessa ei toiminut. Pönttöjä oli varattu, ja saaveissa oli vettä. mutta niiden kanssa elämä koettiin hankalaksi läträämiseksi.

Opiskelijoiden tunnelmista ennen väestönsuojaan sulkeutumista kerroimme Kalevassa perjantaina 28.9.

Liisa Lehto-Peippo

Kyky toimia säilyi. Väestösuojassa viettämänsä kolmen vuorokauden jälkeen sairaanhoitajaopiskelijat Aira Krankkala (vas.), Marjut Pylväs, Birgit Kokko ja Riitta Laatikainen arvelevat kykenevänsä hoitamaan muita, vaikka itselläkin olisi hätä. Heillä oli perusteellinen ensiapuharjoitus suojassa. ”Toiminta auttaa selviämään”, he sanovat.

Artikkelin lähde Kaleva