Artikkelin lähde Kaleva
Hiukkavaara asettaa mittapuita tulevaisuuden rakentamiselle.
Arja MikkolaOuluUusiutuvaa energiaa käyttävien asuintalojen pilottialue vetää Oulussa puoleensa kansainvälisiä vieraita. Hiukkavaarassa on vieraillut pelkästään alkuvuonna tutustujia jo paristakymmenestä maasta, muun muassa Norjasta, Saksasta, Kiinasta, Indonesiasta, Tsekeistä, Ruotsista, Kazakstanista, Italiasta ja Ranskasta. Perjantaina Kivikkokankaan energiatehokkaisiin ratkaisuihin tutustui jo kolmas japanilaisryhmä.
Tavoitteena on juuri esitellä aluetta ja edistää samalla yritystoimintaa. Vaan tällaista ryntäystä ei kukaan arvannut odottaa.
– Kansainvälinen ja kansallinen kiinnostus on yllättänyt meidät täysin, kertoo tarkastusinsinööri Markku Hienonen Oulun rakennusvalvonnasta.
– Kun yritykset saadaan innovoimaan hyviä ratkaisuja, kehitys menee eteenpäin, toteaa rakennusvalvonnan johtaja Pekka Seppälä.
– Minimitason ratkaisuja ei ole. Kaikissa taloissa energiatasot ovat 30–40 prosenttia määräyksiä paremmat, Hienonen kertoo.
Perjantaina alueella kävi joukko Misawa Homes -ryhmän edustajia.
– Rakennamme vuodessa 10 000 omakotitaloa, kertoo johtaja Naoya Rikitake.
Kolmen miljardin euron liikevaihtoon yltävällä japanilaisyrityksellä on ollut 20 vuotta saha Mikkelissä. Yhtiö pystytti maailman ensimmäisen nollaenergiatalon vuonna 1998.
Oulussa kiinnostaa nyt erityisesti Volter Oy:n hakevoimala. Voisiko siinä polttaa sahanpuruakin tai brikettejä?
Virtauksen kanssa on oltava tarkkana, toppuuttaa Volterin toimitusjohtaja Jarno Haapakoski. Briketit ovat helposti liian suuria ja kovia.
Suomessa ei varsinaisesti rakenneta nollaenergiataloja, jotka siis toimisivat täysin omavaraisesti. Parista Hiukkavaaran talosta tulee kuitenkin ”lähes nollaenergiatalo” eli ne alittavat selkeästi vuonna 2020 voimaan tulevat määräykset.
”Lähes nollaenergiatalossa” käytetään esimerkiksi aurinkopaneeleita, -keräimiä sekä maalämpöpumppua.
– Myös puulämmitystakka on vakio omakotitaloissa tällä hetkellä, Hienonen kertoo.
Pientalojen monienergiaratkaisuissa on yhä omat haasteensa.
– On paljon laitteita, jotka ovat yksinäisiä susia.
Vaikka asioiden internetistä IoT:stä puhutaan paljon, eivät monienergiajärjestelmät ole helposti liitettävissä yhteen. Kukin laite säätää itseään, mutta ei noin vain alistu jonkun yleissäätimen komentoon.
Yhteenkytkemisongelmia on esimerkiksi ilmanvaihtokoneissa sekä osassa maalämpöjärjestelmiä ja aurinkokeräimiä. Ilmalämpöpumppukin voi alkaa itsekseen viilentää, jos takassa on tuli.
– Poikkeuksiakin on.
Säätöä vaatisi myös byrokratia. Lämpöä saa tuottaa vaikka naapurin kanssa yhdessä, mutta sähköä ei pientuottaja saisi jaella edes ulkopistorasiasta.
– Ei saa esimerkiksi antaa virtaa edes lahjaksi naapurille, jos haluaa laillisesti menetellä.
– Voisiko meillä olla nettomittarointi niin, että tuotetaan verkkoon sähköä yli oman tarpeen ja sen voisi ottaa käyttöön takaisin vaikka talvi- tai yöaikaan, Hienonen kysyy.
Kansallinen kokonaisetu voisi parantua, jos hyödyn eli ylimääräisen sähkön saisi jemmata, kun nyt edun saa vain energiayhtiö.
Runsas tusina rakennuttajaa on investoinut yhteensä noin 20 miljoonaa. Puoli miljoonaa julkista rahaa on toiminut vipuvartena.
Reilut 60 prosenttia tonteista on käytössä. Joitakin tontteja on vielä vapaana.
Alueella ei ole kaukolämpöverkkoa.
Tavoitteena on, että käytetään järjestelmiä, joita voidaan myöhemmin täydentää. Teknistä tilaa on siis varattava riittävästi.
Uusiutuvan energian Resca-hanke alkoi suurten kuutoskaupunkien yhteistyönä.
Seurannut Tekes-hanke jatkuu aina ensi kesään asti Inka-ohjelman eli innovatiivisten kaupunkien nimissä. Tulevaisuuden talojen kannalta tärkeässä roolissa ovat nyt riskien hallinta ja minimointi.
Rakenteita seurataan lämpö- ja kosteusanturein. Energiamittauksia tehdään vähemmän.
Volterin toimitusjohtaja Jarno Haapakoski kertoo japanilaisen rakennusyhtiön edustajille, että lämpöä ja sähköä tuottavan voimalan hake ei saa olla kovinkaan kosteaa.Rivitalot, joissa kävijän silmään pistävät mukavan leveät terassit ja valoisat huoneet, tulevat lämpiämään nyt jo puoli vuotta toimineen Volterin CHP-yhdistelmävoimalan avulla (combined heat and power).
Matala rakennus, jonka erottaa ympäröivistä rivitaloista lähinnä piippu ja hakevarasto, tuottaa nyt siis sekä lämpöä että sähköä. Alueella ei ole kaukolämpöä.
– Mitä pienempi laitoskoko, sitä suurempi investointi, muistuttaa Markku Hienonen rakennusvalvonnasta. Komponentit ovat samat, on sitten kyse Toppilan voimalasta tai pienvoimalasta. Kahta tonttia palveleva kokonaisuus paransikin huomattavasti laitoksen taloudellisuutta.
Kiinteistön valaistus saa virtansa laitoksesta. 40 prosenttia sähköstä syötetään Oulun Energian verkkoon. Japanissa kilowattitunti maksaa 40 senttiä, joten vieraita järkyttää kovasti se, että pientuottaja saa Suomessa kWh:sta vain pari senttiä.
Rakentamisen investointikustannukset eivät juuri nouse, jos rakentaja panostaa vähän enemmän kuin energiamääräykset vaativat.
– Meillä on normeja enemmän eristeitä, kertoo TA-Yhtymän aluejohtaja Jouko Knuutinen.
Seinät ovat viisi senttiä normia paksummat. Jokaisella talolla on myös oma kalliokaivonsa, josta saadaan ilmaiseksi esilämmitys ilmanvaihtoon.
Artikkelin lähde Kaleva