Turistina omilla kulmilla

Ulkomaanmatkailu on yliarvostettua, kotimaassa matkailukin vähän siinä ja siinä. Harrastakaamme siis lähimatkailua.

Kaleva vei Pekka Nyrösen
Oulusta Linnanmaan kampukselta
tutustumaan Iihin.

Riikka Marjomaa, teksti
Jarmo Kontiainen, kuvat

Korkeahan se toki on. Olisi kyllä saanut olla vielä suurempi, jotta olisi vältytty tältä vienosti mielen valtaavalta pettymyksen tunteelta.

– Joo. Etukäteen jotenkin ajattelin, että se olisi isompi. Ei aivan sitä, mitä odotin, muotoilee Pekka Nyrönen Marionin kauhan edessä seisoessaan.

– Mutta eikös se kuulu ex tempore -matkailun luonteeseen, että yllätyksiä voi tulla vastaan, Nyrönen jatkaa lohdullisesti.

Oikeassahan hän on. Kun lähtee tutustumaan vieraisiin kohteisiin, saattaa kokea ihan mitä vain – pettymyksen yhtäällä, elämyksen toisaalla. Se on pelin luonne.

Muutaman kilometrin päässä Iin keskustasta Yli-Iihin johtavan tien varrella sijaitseva kaivurin kauha puskee ruostetta ja sammalta Iijoen rantatörmällä. Ruohotupsut ovat vallanneet kauhan pohjan. Iijoki vieressä vilahtaa ohitse kiihkeästi, mutta ruosteisen järkäleen aika on selvästi pysähtynyt.

Joskus kauha on ollut osa jättiläismäistä, omilla jaloillaan kävelevää Marion-kaivuria, jota käytettiin takavuosikymmeninä Iijoen ruoppauksessa. 1990-luvulla Marion pilkottiin. Kauha jäi muistoksi.

Jos oikein kuvittelee, voi nähdä silmissään, miten jättiläinen on edennyt rantapenkkoja pitkin. Onkohan se puskenut töitä yötä päivää?

Tietotekniikkaa Oulun yliopistossa opiskeleva Pekka Nyrönen on viettänyt opiskelukaupungissaan Oulussa jo useita vuosia, mutta kaupunki ja sen lähiseudut ovat pysytelleet hänelle melko tuntemattomina. Nyrönen on siis oiva henkilö kokeilemaan, miltä tuntuu olla turistina omilla kulmilla.

Tällä hetkellä Nyrönen tuntee Oulusta hyvin vain Linnanmaan ja keskustan – sekä muutaman muun paikan, joissa hän käy kavereiden kanssa pelaamassa frisbeegolfia. Lähikunnat ovat vieläkin tuntemattomampia.

Kotipuolestaan Sotkamosta hän tietää toki heti useitakin paikkoja, joita voisi suositella pistäytymiskohteiksi.

– Vuokatin päältä näkee kauas, ja näkymät ovatkin varsin hienot. Sitten siellä on Hiukanharju, jossa on mahtavaa harjumaisemaa. Tykkään itse kovasti siitä, että maisemassa on korkeuseroja.

Marionin kauhan pysähtyneen tunnelman jälkeen Nyrönen saa kokea hetken vauhdikasta menoa. Parinsadan metrin päässä Patosillantiellä koko tienoo kuohuu ja kohisee. Vesimassat puristuvat patosillan alitse suunnattomalla paineella. Raasakkakosken meno saa aikaan sateenkaaren.

Sitten Iin on aika näyttää Nyröselle vielä kolmaskin lähimatkailukohde. Tie vie Iin Haminaan.

– Täälläkään en ole aikaisemmin käynyt, Pekka Nyrönen sanoo ja astelee ensin pitkin Yläkatua, sitten Alakatua Iin kunnan keskustaajamassa.

Auringossa kylpevä raitti on rauhallinen, sillä missään ei näy ketään. Koirat haukkuvat ohikulkijan perään.

Vanha miljöö Iijoen rannalla kätkee sisäänsä kapeita kujia ja idyllisiä puutaloja, joiden pihapiirit ovat näyttäviä varsinkin kesäaikaan. Vanhimmat rakennuksista ovat peräisin 1800-luvulta.

– Ajatella, että näin lähellä Oulua on tällainen paikka.

Lähiseutumatkailijan tavoite on täytetty. Aikaa meni puolitoista tuntia ajomatkoineen, ja verkkokalvoille on piirtynyt kuva muutamasta uudesta maisemasta.

Ja mikä parasta – on päästy hetkeksi lomalle.

Jos viitsii nousta
autosta

Koitelinkoski, viitisen kilometriä Kiimingin kirkonkylästä Kiiminkijoen yläjuoksulle päin. Koskien kohinaa on hauska seurata varsinkin kevättulvan aikaan tai syksyllä, kun ruskan värjäämät lehdet täyttävät vedenpinnan. Alueella voi muun muassa patikoida ja kalastaa. Kesällä järjestetään paljon tapahtumia.

Papinjärvi Oulunsalossa, aivan lentokentän kupeessa. Voi mennä uimaan ja asetella uimapatjat niin, että samalla voi seurata nousevia ja laskeutuvia koneita.

Iin Hamina. Herttainen puutalomiljöö vain puolen tunnin ajomatkan päässä Oulun keskustasta.

Jos ei viitsi nousta
autosta

Tyrnävän läpiajo kesäyön valossa. Ihan kuin olisi Teksasissa. Johnny Cash soimaan ja kesähattu takaraivolle.

Kempeleen kierros kauppakeskus Zeppelinin takaa Juurussuon kautta Pikkaralan Shellille. Ei ikinä uskoisi maisemasta, että ollaan aika lähellä isoa kaupunkia. Voisi vaikka karhu tulla vastaan.

Kierros Oulu–Kiiminki–Ylikiimingin sivuitse Muhoksentie/Ylikiimingintie–Päivärinteentie, Vaalantie–Oulu. Heille, jotka kaipaavat korkeuseroja.

Outoja näkyjä
bongaavalle

Marionin kauha. Iijoen ruoppauksessa käytetyn jättiläismäisen Marion-kaivurin kauha lepäilee Iissä Raasakkakosken kulmilla.

Annalankankaan sorakuopat Haukiputaalla. Usean neliökilometrin laajuinen alue, jossa on lasten silmissä yhtä kiehtova maisema kuin Kuussa.

Ei ihan kulmilla

Olvassuon luonnonpuistossa Utajärven ja Pudasjärven välimaastossa 3,5 kilometrin mittainen Kirkaslammen luontopolku, jonka varrella on lintutorni, josta aukeaa kilometrien näkymä aavalle nevalle. Reitin varrella myös laavu, jossa voi syödä eväät.

Ahmaksen kalevalainen perinnekylä Utajärven eteläosassa. Vanhoihin rakennuksiin hurahtaneille.

Kastellin jätinkirkko Raahen ja Vihannin välimaastossa. Kansanperinteen mukaan jättiläisen tekemä kivivallien muodostama kehä. Menee myös oudot näyt -kategoriaan.

Jos haluaa nähdä
kauas

Lumijoen kirkon torni. Pohjoispohjalaista maalaismaisemaa silmien täydeltä. Peltoa, peltoa, peltoa, horisontissa meri. Heinäkuussa kirkon ovet ovat auki arkisin kello 11–16. Muulloinkin torniin pääsee, kunhan soittaa kirkkoherranvirastoon ja pyytää aukaisemaan oven.