Artikkelin lähde Kaleva
Eleonoora RiihinenSuuri teräspömpeli pystytettiin Hollihaan puistoon jo runsas pari viikkoa sitten. Sitä ympäröi salamyhkäisyyden verho, koska taiteilija Joonas Mikola ei vielä paljastanut siitä kaikkea. Sen keskeinen piirre paljastettiin vasta virallisessa julkistusjuhlassa keskiviikkoiltana.
– Teoksen yksi idea on se, että sitä ei voi töhrimällä pilata. Kenellä tahansa on valta vaikuttaa siihen, miltä se näyttää, Mikola sanoo.
Sisäänsä pyöreä teos säilöö palan koskematonta maata, joka saa rauhassa villiintyä hoidetussa puistoympäristössä. Tosin seinän kurkistusaukosta näkyy vielä vain vastakylvettyä maata ja saksalaisfilosofi Martin Heideggerin olemista pohtiva teksti: ”Why are there beings at all, why not rather nothing?”
– Saas nähdä, mitä siellä alkaa kasvamaan. Sinnehän voi kuka tahansa heittää vaikka mitä siemeniä itämään. Teos tulee elämään sekä sisältä että ulkoa, Mikola kertoo.
Isolaatio kuuluu Pohjois-Pohjanmaan Kulttuurirahaston
Pohjavirran tarkoitus on tuottaa taidetta maakunnan asukkaille. Rovaniemellä nykyisin asuva, mutta Oulussa nuoruutensa viettänyt Joonas Mikola tiesi heti, että haluaa tehdä taideteoksensa juuri Ouluun.
Teos vaatii urbaanin ympäristön tuomaan esiin sen sisään kätkeytyvän luonto-kontrastin. Elävän ulkopinnan idea taas edellyttää vireän kaupunkikulttuurin graffitimaalareineen.
– Halusin tehdä teoksen, joka antaisi mahdollisimman monelle jotakin. Kun olimme työstämässä teosta puistossa, minulle tuli juttelemaan nainen, joka on väitellyt Heideggerista. Hän oli teoksesta ja tekstistä innoissaan, Mikola kertoo.
Taiteilijasta on hienoa, että teos merkitsee jotain sekä nuorille katutaiteilijoille että metafysiikan saloja pohtiville filosofeille.
Mikola on tyytyväinen myös siihen, että lopputulos kuvastaa häntä itseään. Vaikka teos lähestyy kerroksellisuudessaan käsitetaidetta, toteutus on varsin minimalistinen.
Oulun kaupunki on raottanut ovea luvalliselle katutaiteelle jo jonkin aikaa. Vuosi sitten vireille laitettu Oulun katutaide -hanke on tuonut väriä alikulkukäytäviin eri puolille kaupunkia. Viime kesänä pystytettiin myös ensimmäinen vapaa graffitiseinä Intiöön.
Nyt katutaide tulee Hollihaan puistoon, mutta Mikolan mielessä häämöttää jo uusia suunnitelmia. Hänen haaveissaan on seinän kokoinen maalaus Oulun keskustaan. Sopiva paikkakin olisi jo taiteilijalla mielessä.
Graffiti jakaa kuitenkin edelleen mielipiteitä. Onko Mikola varautunut negatiiviseen palautteeseen?
– Sitä tulee varmasti, mutta en minä ole siitä huolissani, Mikola vastaa.
– Luvalliset seinät eivät lisää luvatonta maalausta vaan päinvastoin vähentävät sitä. Töhriminen voi olla turhautumista monotonisen tylsään, mainosten täyttämään ympäristöön, jolle ei saa itse tehdä mitään.
Mutta nyt saa – ainakin 50 neliömetrin verran Hollihaan puistossa.
Muuttanut Ouluun vuonna 1992 ja saanut valkolakin Oulun yhteiskoulun lukiosta vuonna 2007.
Opiskelee Lapin yliopistossa kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa, ja on gradua vaille valmis taiteen maisteri.
Ripusti betonisia linnunpönttöjä eri puolille Suomea, myös Ouluun, osana ympäristötaideteosta vuonna 2011.
On tiiviisti mukana Tuiran uimarannan saunalautan pyörittämisessä ja yrittää elvyttää yleisten saunojen kulttuuria Oulussa.
Harrastaa skeittausta ja pyöräilyä.
Gradua vaille valmis taiteen maisteri on vieläkin ihmeissään siitä, että hänen ideansa meni toteutukseen. – Se oli niin typerä idea, että se oli hyvä, Joonas Mikola sanoo. Filosofi Martin Heideggerin teksti johdattelee teoksen teemoihin, tyhjään tilaan ja kontrasteihin.
Artikkelin lähde Kaleva