Tervan tiellä soudetaan vielä

Perinne ja leppoisa meno kannattavat kirkkoveneitä.
Reitti Vaalasta Ouluun kulkee entisajan tervaa kuljettaneiden talonpoikien hengessä. “Tahti jääpi veriin. Harvoja, pitkiä vetoja”, soutukonkari Kalevi Leskelä sanoo.

Jussi Pesonen, teksti
Lea Remes, grafiikka

Alkaa olla jo kesä. Päivä paistaa ja poutapilvet kumpuilevat tyynesti sinitaivaalla.

Jo silloin kelpaa horjahtaen kömmiskellä laiturissa keinahtelevan puuveneen kyytiin, tarttua airoihin ja hymyhuulin alkaa kiskoa pitkiä vetoja. Halkoa vahamaista vettä transsimaiseen rytmiin.

Perjantaina heti aamusta lähtee Vaalasta Ouluun päin tulemaan kaksitoista viisitoistahenkistä kirkkovenettä. Tervasoutuhan on perinne, on 31. kerta.

Kalevi Leskelä ja Toivo Portaankorva ovat Muhoksen kunnan veneen kyydissä jo parinkymmenen soudun konkareita.

Leskelän mukaan rytmin oppii nopeasti, kunhan katsoo mallia.

– Jonkun ajan päästä tahti jääpi veriin. Harvoja, pitkiä vetoja.

Veneistä lähes kymmenen lainataan Vaalaan soutu-Suomen sydämestä Sulkavalta. Sieltä, missä salmet puuroutuvat Suursoutujen aikaan tuhansista airojen heiluttajista.

Mutta Savossahan kilpailla rytistellään veneen laidat vastakkain, tehdään protesteja ja syödään veneenmuotoista ruokaa: muikkuja.

Vaan Oulujoella soudellaan ja nautiskellaan. Yöksi veneet jäävät Muhoksen Leppiniemeen, jossa odottaa poriseva lohikeitto, tanssit ja orkesteri.

Muutenkin veneet pysähtyvät vähän väliä: voimalaitos ja auton kyytiin, voimalaitos ja auton kyytiin.

Saa sitä myös rehkiä. Matka Tuiraan on 92 kilometriä pitkä ja pisin etappi 20 kilometriä Utasesta Pälliin.

– Oudostakin tulee tuttu. Yhteishenki ja mieliala ovat huippuja. On rentouttavaa, kun ei ole kiirettä, perämiehenä toimiva Portaankorva sanoo.

Vuonna 2009 hänet palkittiin Vuoden Tervasoutajana. Arvonimen saajan venekunta vie perinteen mukaan tervankuljetusta symbolisoivan tynnyrin lähdöstä maaliin asti.

– Porukalle kehittyy iloinen huumorilla höystetty henki. Ja tässä näkee kotiseudun maisemat, Leskelä kertoo.

Miehet kuvailevat, että Vaalassa Oulujoki virtaa kuin Lapin halki.

Alajuoksulle päin mentäessä se kuljettaa läpi metsien, sitten peltojen – tuolla rinteellä on talo, tuossa rouhii traktori. Välillä rannat putoavat jokeen jyrkkäreunaisina, toisinaan loivasti lasketellen.

Utaselta Sotkajärvelle reitti kapenee kahden veneen levyiseksi. Kiven sisään kaivettua ja räjäytettyä kanavaa reunustavat monimetriset kalliot.

Oulua lähestyttäessä talot alkavat kasvaa ja lähestyä rantaa.

– Joka vuosi on tullut joku uusi lasipalatsi – ja iso, Leskelä kertoo.

Usein käy myös niin, että Oulun lähelle päästäessä alkaa puhaltaa.

– Juuruksessa on järvimäinen kohta, jossa monesti tuulee, hän sanoo.

Portaankorva kertoo, että Utajärven Sotkajärvelläkin lyövät toisinaan isot aallot:

– Ei maisema vaihdu, vaikka kuinka lappaa.

Perämiehenä Portaankorva pitää veneen tuulisinta paikkaa. Istuessa saattaa tulla kylmä, kun taas muut rehkivät lämpiminä soutaen.

Leskelän mielestä kaikkein raskain sää on ”hirveän kuuma ilma, kun aurinko rävöttää oikein täysillä”.

Välillä matkaajia alkaa voitonpiru hiillostaa, vaikka retkestä kysymys onkin.

Tuon veneen eteen olisi niin mukava päästä, noille ei ainakaan hävitä!

Yleensä siitä seuraa aivan piristävää pippuria matkantekoon, mutta onpa ohi vaahdottaessa karautettu kivillekin. Eräskin vene repeytyi pohjastaan puolitoista metriä. Joskus kylkien kalahdellessa ovat airot katkeilleet, kerran sormikin.

Perämiehen tehtävä vaatii tässä silmää. Oulujoen yllätykset tunteva Portaankorva on väistänyt kivikot tähän mennessä aina.

Mutta tänä viikonloppuna joki on niin täynnä vettä, että reitin pitäisi olla helppo ja ohituskaistojen leveitä.

Perillä Tuiran uimarannalla veneiden on määrä olla noin kolmelta lauantaina iltapäivällä.

Vuoden Tervasoutajan porukka jatkaa veneillen vielä Torinrantaan. Siellä merifestivaalin yhteydessä pidettävässä seremoniassa näytetään, miten ennen vanhaan tervan laatu tarkastettiin haistamalla ja kepillä kokeillen.

Etteivät vaan olisi kainuulaiset sekoittaneet mukaan tervan laskun alussa saatavaa vaaleaa nestettä, ”tervan kusta”.

Fakta