Teatterikärpäsen puraisema muusikko

Pete Miettunen tähtää tosissaan Teatterikorkea-kouluun ja näyttelijäksi.

Anssi Juntto

Se, että Pete Miettunen pääsi mukaan Oulun kaupunginteatterin ja Sisäkesäteatterin yhteiseen kesäproduktioon, ei tullut freelance-näyttelijälle itselleen yllätyksenä. Ohjaaja Janne Kuustie oli maininnut siitä jo Poika Mancini -musiikkinäytelmän aikoihin talvella.

Roolin luonne sen sijaan selvisi vasta, kun kesänäytelmän musiikit sovittanut Tommi Saha tuli keväisen Viimeinen valssi -esityksen jälkeen pukuhuoneeseen ottamaan valokuvaa markkinointimateriaalia varten.

– Kysyin, että otetaanko muista. Hän sanoi, että ei, sinä teet Eskon, Miettunen kertaa.

Esko tarkoitti Nummisuutarien pääroolia Kuustien ohjaamassa M.A. Nummisuutarit -musiikkinäytelmässä, jossa Aleksis Kiven klassikkonäytelmään on istutettu M.A. Nummisen biisejä oivaltavasti vinksahtanein kytköksin.

– Numminen on hauska ja hyvä biisintekijä. Tuollaiset kappaleet sopivat tosi hyvin tällaiseen kesäteatteritouhuun.

”Nälkä kasvaa
syödessä.
Nyt en voi edes
ajatella muuta
tulevaisuutta
kuin olla näyttelijä.”

Pete Miettunen

freelance-näyttelijä ja muusikko

Miettunen on näyttelijänä varsin tuore tapaus. Hän ei ollut edes ajatellut näyttelemistä ennen kuin häntä kysyttiin Oulun Ylioppilasteatterin Huutavan ääni korvessa -näytelmään kolmisen vuotta sitten.

Musiikki sen sijaan on aina ollut tärkeää. Hän jopa harkitsi lähtevänsä opiskelemaan musiikkia, mutta aikanaan ammattirumpalina paukutellut isä suositteli pitämään musiikin harrastuksena. Alaksi valikoitui nuorisotyö.

Ylioppilasteatterin näytelmä oli osa ohjaajansa Marianna Vilkmanin opintoja, ja sen ohjaava opettaja sattui olemaan Heta Haanperä Oulun kaupunginteatterista. Haanperä rohkaisi lahjakasta näyttelijänalkua laittamaan sähköpostia teatterille, josko sieltä löytyisi jotain pientä työnsarkaa.

Kului vuosi ennen kuin hän sai lähetettyä sähköpostin teatterille. Yhteydenotto poiki kutsun Ronja Ryövärintyttären castingiin. Sen jälkeen vierailurooleja onkin tippunut tasaiseen tahtiin.

– Menin sinne ja tein nöyrästi sen, mitä käskettiin. Ja se tuotti tulosta, Miettunen sanoo.

Teatterikorkeakouluun Miettunen on hakenut nyt kolme kertaa ja aikoo hakea tarvittaessa vielä toiset kolme kertaa. Hän kokee koulutuksen tärkeäksi yhtä lailla taiteellisen pohjan rakentamisen, kontaktien luomisen kuin työllistymisenkin kannalta.

Mutta onpa Miettunen päässyt teatterimaailmaan hyvin sisälle ilman koulutustakin. Eniten häntä on opastanut Ronja Ryövärintyttären ja Toiset kengät ohjannut Fiikka Forsman, mutta myös kaupunginteatterin näyttelijät ovat antaneet vinkkejä ja kannustaneet.

Vaikka M.A. Nummisuutarit on Miettusen ensimmäinen varsinainen pääosa, pitää hän Kauko Röyhkän romaaniin perustuvaa Poika Mancinia edelleen tärkeimpänä työnään.

– Sain näytellä Väldeä, kirjoista tuttua Röyhkän alter egoa. Kaiken lisäksi itse taiteilija oli ensi-illassa.

FAKTA