Sanoilla leikittelystä tuli se eläke-päivien juttu

Mirja Aatsinki haki potkua luovaan työhön kirjoittajakoulutuksista.

Nykyään hän antaa mielikuvituksensa lentää.

Jaana Skyttä

Kiimingin Haipuskylässä kesä on tehnyt verkkaisesti tuloaan, ihan kuten missä tahansa muuallakin. Kylällä asuva Mirja Aatsinki uskalsi istuttaa pihakukat vasta aivan juhannuksen alla.

Aatsinki jäi eläkkeelle opettajan työstään yhdeksän vuotta sitten. Pihatöiden lisäksi eläkepäivät ovat kuluneet pitkälti kirjoittamisen ja kirjallisuusharrastuksen parissa.

– Tiesin heti, että kirjoittamisesta tulee eläkevuosieni juttu. Rakastan sanoilla pelaamista ja leikittelyä. Tarvitsin vain vähän potkua takapuoleen päästäkseni alkuun, hän sanoo.

Ensimmäiset oppinsa aloitteleva kirjailija sai Päätalo-Instituutin kirjoittajakoulutuksessa. Jyväskylän avoimessa yliopistossa hän suoritti kirjoittamisen perusopinnot. Lisäksi hän on käynyt useita muita kirjoittajakursseja.

– Koulutuksissa virittäytyy kirjoittamiseen. Silloin omakin työ alkaa luistaa aivan toisella tavalla, vaikkei omia aihepiirejä sipaistaisikaan.

Esikoisteos, Asunto koulun yläkerrassa ilmestyi vuonna 2014.

– Ilman koulutusta tuskin olisin osannut rakentaa romaania. Romaanin kehittely on rakennuspalikkatyötä, jossa on huomioitava hyvin monta asiaa. On oltava kantava tarina, kehiteltävä juoni ja huipentumakohta. Lukijalle ei saa paljastaa kaikkea heti alussa.

Aatsinki on myös oppinut ”vahtimaan käyttämäänsä kieltä”, olemaan sen kanssa tarkka.

Romaanin käsikirjoituksen hän kävi lävitse monta kertaa ja hioi tekstiä yhä uudelleen.

– Johonkin on kuitenkin vedettävä raja, muuten kirja ei valmistu ikinä.

Ennen esikoisteosta kirjailijan käsissä on syntynyt myös muutama historiikki ja joitain muita tekstejä. Niihin liittyvä tutkimustyö oli sekin kiehtovaa. Arkistoissa koko mennyt elämä avautuu silmien eteen.

Nyt ilmestyneen romaanin päähenkilö on oman kotikylän edesmennyt naisopettaja, jonka elämänkaarta ja hänen persoonallisuudessaan tapahtunutta muutosta Aatsinki kirjassaan tulkitsee.

– Tein paljon haastatteluja. Halusin myös, että tietyt faktatiedot ovat kirjassa totta, kuten minä vuonna pidettiin eduskuntavaalit, mikä oli niiden tulos ja niin edelleen. Mielestäni se tekee kirjasta uskottavan.

Aatsinki ehti tavata jo ikääntyneen opettajan lapsena henkilökohtaisesti. Tapaaminen ei ollut miellyttävä. Sittemmin Aatsinki kuuli paljon tarinoita itselleen lapsuudessa myyttiseksi jääneestä opettajahahmosta.

Kerran ollessaan kyläilemässä kotikylällään hän näki opettajasta nuoruuden kuvan, jossa tämä näyttäytyi kauniina, iloisena ja nauravaisena.

– Mikä valtava muutos hänessä olikaan vuosien kuluessa tapahtunut, mistä oli kysymys. Asia alkoi kiehtoa mielikuvitustani.

Nyt tekeillä on jo uutta tekstiä. Pöytälaatikkoonkin on kertynyt monenlaista, suhteellisen valmista tekstiä kirjoituskurssien ajalta.

Kirjoittamisensa alussa Aatsinki pohti, haluaako hän päästää lukijan niin lähelle itseään.

– Vaikka en olekaan sitä tyyppiä, jonka täytyy syöksyä kirjoittamaan jotain omaelämäkerrallista, niin silti lukija tulee jotenkin hyvin lähelle. Nyt olen tästä päässyt, ja annan mielikuvituksen lentää.

Kirjailijan kesäaika menee muissa touhuissa, mutta kun syksyllä tulee pimeä, piha on laitettu talvikuntoon, marjat poimittu ja säilötty, silloin tuntuu mukavalta käpertyä sisätiloihin kirjoittamaan ja lukemaan.

Fakta

Mirja Aatsinki

Syntynyt 1945 Kestilässä.

Asuu Kiimingissä.

Kasvatustieteen maisteri.

Eläkkeellä luokan- ja englanninkielen opettajan työstä, toiminut myös vararehtorina.

Perheeseen kuuluvat aviomies, kolme aikuista tytärtä sekä kuusi lastenlasta.

Harrastaa lukemista, kirjoittamista, käsitöitä, hiihtämistä, suunnistamista ja pihatöitä.

Kuuluu kirjallisuuspiiriin.

Esikoisteos: Asunto koulun yläkerrassa (Kustannus Ves-Line, 2014).

Kesällä Mirja Aatsinki viihtyy pihatöissä, kyläilee ja lomailee, mutta syksyn tultua ei kirjoittamisintoa pysäytä mikään.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva