Salomonin päivänä syntyminen velvoittaa

Pirjo Sirviölle oikeudenmukaisuutta on teroitettu lapsesta lähtien.

Yhteisten asioiden hoitamiseen hän on päätynyt kaikissa toimissaan.

60 vuotta

Liisa Laine

Yli kaksikymmentä vuotta Oulun kunnallispolitiikassa vaikuttaneen Pirjo Sirviön (sd.) elämä alkoi dramaattisesti.

Vanhemmat erosivat hänen ollessaan vain parin kuukauden ikäinen. Vuotta vanhempi sisko lähti äidin matkaan, Pirjo jäi isälle Sotkamoon. Äiti meni piiaksi maalaistaloon, eikä voinut ottaa pientä vauvaa mukaansa. Silti lapsuus oli onnellinen.

– Olen kasvanut hyvässä kodissa ja minulla on ihana kasvatusäiti, hän toteaa lämpimästi.

Biologiseen äitiinsä Sirviö tutustui vasta aikuisena. Äidin ja siis myös hänen omat juurensa ovat Venäjällä.

– Mummuni oli Paraskieva Bogdanova. Äitini syntyi Laatokan rannalla Impilahdella, josta perhe joutui evakkoon kaksi kertaa. Lopulta päädyttiin Liperiin.

Isän äiti on puolestaan syntynyt USA:ssa Pennsylvaniassa – toki supisuomalaisista vanhemmista.

– Isän isän isä lähti 1800-luvulla Amerikkaan mainariksi. Tavallaan minussa kohtaa siis kaksi suurvaltaa, naurahtaa Sirviö.

Suurvaltatunnelmat olivat kaukana 1950-luvun Sotkamosta. Oli tavaton pula ruuasta ja rahasta.

Sirviön isä oli eräänlainen ”kylän vanhin”, jolle kuin itsestään kertyi paljon luottamustehtäviä.

– Hän teroitti minulle oikeudenmukaisuutta. Muista, että olet syntynyt Salomonin päivänä (8.6.), hän tapasi sanoa.

Tytär seurasi isänsä jälkiä, vaikka alkuun aiheuttikin tälle harmaita hiuksia.

– Isä kannatti uskollisesti SKDL:ää, mutta minä, nuori kapinallinen koin poliittisen heräämiseni kokoomuksessa. Isä ei voinut ymmärtää, että puhelinasentajan tytär liittyy kokoomusnuoriin.

1960-luvun puolivälissä se oli suorastaan muotia Sotkamossa.

– Kaikki kaverit kuuluivat kokoomusnuoriin.

Aika pian Sirviö huomasi, ettei se ollut hänen juttunsa. Hän erosi puolueesta 15-vuotiaana. Politiikka jäi pitkäksi aikaa.

Isänsä tavoin Sirviö kuitenkin päätyi hoitamaan yhteisiä asioita vähän joka paikassa, missä sattui olemaan.

Hän opiskeli opintolainalla lukion, suoritti apuhoitajan ja sairaanhoitajan tutkinnot ja ajautui ay-toimintaan.

Oulun valtuustoon hänet valittiin vuonna 1993. Pateniemen työväenyhdistys oli pyytänyt häntä demareiden ehdokkaaksi. Sillä tiellä ollaan.

Viimeiset kaksi ja puoli vuotta Sirviö on hoitanut vaativaa pestiä kaupunkilaisten perusterveydenhuollosta vastaavan hyvinvointilautakunnan puheenjohtajana. Se on avannut silmiä.

– Olen työskennellyt 30 vuotta erikoissairaanhoidossa, mutta vasta nyt huomaan, ettei siellä millään tavoin huomioida perusterveydenhuoltoa. Päällekkäisyyksiin palaa miljoonia.

Vaikka Sirviön mielestä perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito onkin saatava yhteen, on hänellä tiukka kanta sote-uudistukseen:

– Harmittaa suunnattomasti, että meillä ylipäätään tehdään tällainen uudistus. Arki ei muodostu pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollosta. On järjen köyhyyttä, jos ne erotetaan ihmisen tavallisesta arjesta.

Oulussa tehdään parhaillaan suuria rakenteellisia muutoksia. Vaikka porua on noussut, on Sirviö vakuuttunut, että lopputulos on hyvä.

– Luotan täydellisesti hyvinvointipuolen virkamiesjohtoon. He miettivät asioita ihmisten, eivät vanhan organisaation kannalta. Yhteistyömme toimii hyvin.

Eduskuntavaaleissa hän on ollut ehdolla kolme kertaa. Äänisaalis on ollut ihan kelpo, joskaan ei riittävä. Enää hän ei aio yrittää.

– Vaalityöstä kyllä tykkäsin. Rotuaarille pitäisi oikeastaan pystyttää vaalikylä useita kertoja vuodessa, jotta ihmisten olisi helppo tulla kertomaan huolistaan.

Fakta