Artikkelin lähde Kaleva
Oululainen Päivi Honkakoski kirjoittaa satukirjaa Ebban elämästä. Honkakoski pääsi seurueineen vierailulle 770 vuotta vanhaan, sadunhohtoiseen Braunfelsin linnaan Saksassa.
Eeva Kauppinen
Kypsä kaunotar kohtasi saksalaisen prinssin Albrecht zu Solms-Braunfelsin kylpylähotellissa Wiesbadenissa keväällä 1889. Pyörätuolissa istunut prinssi oli noin 50-vuotias Preussin-Saksan -sodan veteraani.
– Heidän lovestoryssaan on sadun aineksia, Honkakoski sanoo.
Kirja ei pääty häihin niin kuin monet sadut, vaan tekijä seuraa Ebban elämää aina tämän kuoliniltaan Frascatissa Italiassa 1927.
Ebba Lavonius oli Oulun läänin maaherran Alexander Lavoniuksen ja tämän puolison Rosinan (o.s. Haartman) toinen eloon jäänyt tytär.
Lavoniuksen perhe asui Oulussa 13 vuotta nykyään Reinilän talona tunnetussa kuvernöörin residenssissä 1849–1862. Oulu oli tuolloin maan suurimman läänin pääkaupunki. Asukkaita oli noin 6 000 ja Oulun kauppalaivasto koko maan suurin.
Pokkitörmällä lasketelleesta ”kelkkamäen prinsessasta” tuli kuin tulikin oikea prinsessa. Kaunotar sekoitti monen herran pään. Hän oli kielitaitoinen, itsenäinen ja sanavalmis.
– Ebba oli sellainen rohkea nuori nainen aikanaan, että soisin hänet muistettavan, Honkakoski toteaa.
Lastenkirjailija Päivi Honkakoski ja Ebban elämäntarinan koonnut FM Markus H. Korhonen matkustivat toukokuun lopulla useiksi päiviksi tutkimusmatkalle Wiesbadeniin ja Frankfurtin lähistöllä sijaitsevaan Solms-Braunfelsin kylään.
Linnassa heidät otti vastaan nykyinen isäntä, kreivi Johannes Oppersdorff Solms-Braunfels.
– Linna oli valtava menestys. Kreivi esitteli paikkoja ja tarjosi jopa lounaan linnassa, Honkakoski iloitsee.
– Kävimme myös Altenbergin luostarissa, minne Ebba on haudattu. Wiesbadenissa kurkattiin Ebban vihkikirkkoon Bergkircheen ja nähtiin huvila Villa Solms, josta tuli morsiusparin ensimmäinen yhteinen koti.
Prinssin isoveli huolehti suvun linnasta. Hän kuitenkin kuoli yllättäen, ja koska perillinen oli vain kolmen kuukauden ikäinen, Albrechtista tuli suvun päämies ja Ebbasta ruhtinatar. Heidän piti muuttaa linnaan.
– Inhimilliseltä kannalta Ebban tarina on erinomaisen kiinnostava, Markus H. Korhonen luonnehtii.
– Yhteys Ouluun tekee siitä kohtalaisen sensaation ja huomionarvoisen kulttuurihistoriallisen kuriositeetin, niin paikallishistorian, henkilöhistorian kuin Suomen historiankin kannalta.
Pian 770 vuotta vanha Braunfelsin linna on rakennustyyliltään goottilainen. Siinä on 21 terävää tornia. Braunfelsia kutsutaankin ”Keski-Saksan Neuschwansteiniksi”.
– Braunfels on oikein prinsessasatulinna torneineen ja ruusuköynnöksineen. Kreivi esitteli sitä meille neljä ja puoli tuntia. Pääsimme yksityispuolelle huoneisiin, missä ovat nykyään Ebban ja Albrechtin muotokuvat, Honkakoski kertoo.
Mikäli kirja käännetään saksaksi, linna ottaa kirjoja myyntiin.
– Kreivin mukaan Ebba oli hyvin määrätietoinen ja aikaansaava nainen. Hänessä oli luontaista suuruutta. Braunfelsissa asuessaan hän aloitti hyväntekeväisyysprojekteja.
– Hämmästyttää, miksei näin mielettömän hienoa tarinaa tunneta. On korkea aika tehdä siitä kirja.
1850
Suomen puolesta
Eeva KauppinenEbba lobbasi Suomen puolesta Venäjän sortokausien aikana 1899–1905 ja 1908–1917. Tämä valtava työ on Markus H. Korhosen mukaan unohtunut sadassa vuodessa. Lobbausta auttoivat prinsessan korkea sääty ja suorat yhteydet arvohenkilöihin. – Tiedotustyö tapahtui paitsi puhumalla ennen kaikkea toimittamalla soveliaille vastaanottajille kirjallisuutta ja artikkeleita, joissa selitettiin venäläistämisen tuhoisat vaikutukset suomalaiselle identiteetille, maassa vallitsevalle länsimaiselle sivistykselle ja kansakunnan itsemääräämisoikeudelle, Korhonen kirjoittaa Ebba informoi asiasta esimerkiksi Saksan leskikeisarinna Fredrikiä (keisarinna Viktoria), Saksan keisaria Vilhelm II:ta, Saksan valtakunnankansleria, ruhtinas Hohenlohea ja valtiosihteeri von Bülowia sekä Englannin pääministeriä lordi Salisburya. Materiaalia Ebballe toimitti hänen serkkunsa vapaaherra Viktor Magnus von Born Sarvilahden kartanosta Pernajasta. Toiminnan merkityksestä kertoo Markus H. Korhosen mielestä se raivokkuus, jolla venäläiset suhtautuivat asiaan. von Bornin kotikartanoon tehtiin 1903 Bobrikovin käskystä väkivaltainen kotietsintä ja takavarikko, jossa Ebban ja von Bornin kirjeenvaihto päätyi venäläisten sortokoneiston käsiin. – Venäläinen sortovalta hyppäsi aivan seinille ja huusi lehdet täynnä, kuinka tämä saksalainen nainen hyökkää Venäjää vastaan. Ebban toimet herättivät suurta vihaa Venäjän sortovallassa.
Artikkelin lähde Kaleva