Mihin mysteerilaiva katosi miehistö mukanaan?

Sukeltajat aikovat yhteisvoimin etsiä sota-aikana Perämerelle kadonneen Oulu 2 -hinaajan.

Laivan mukana katosi 9 ihmistä. Ahti Koivula selvisi täpärästi merihädästä toisella hinaajalla.

 

Henripekka Kallio

Oululainen Ahti Koivula ei ikinä unohda kauheaa merimatkaa.

– Olin pojankossi silloin, mutta kyllä minä sen muistan. Hirveään merihätään jouduttiin. Oli tipalla, ettei upottu, vanha merikarhu kertoo.

Oli vuoden 1943 marraskuun toiseksi viimeinen viikonloppu. Maa oli sodassa ja Koivula kansipoikana Oulu 3 -hinaajalla.

Purjehduskausi oli lopuillaan, mutta Oulu 3 ja Oulu 2 -hinaajat lähetettiin vielä kerran hyiselle Perämerelle, koska Oulu-yhtiö tarvitsi sellutehtaalleen kipeästi puutavaraa talvea vasten. Kalajoelle oli valmisteltu suuret, tuhansien kuutioiden tarakat Ouluun hinattavaksi.

Oulu 3 ajoi merelle täpötäyteen kivihiiltä lastattuna. Ajan tavan mukaan sitä oli myös kannella. Hinaajien päällystö antoi hiilen valua avoimista miesluukuista laivaan sisälle.

Tapa oli vaarallinen, sillä hinaajat olivat matalia ja isot aallot iskivät herkästi reelingin yli. Jos kannen luukut eivät olleet kiinni, vesi pääsi valumaan aluksen sisälle.

Oulu 3 suunnisti etelään Hailuodon ja mantereen välistä, kun meri näytti voimansa.

– Oli paha ilma ja laivassa hirveä lasti. Sinne rupesi tulemaan vettä sisälle, etupäässä konehuoneeseen, Koivula kertoo.

Höyrykattiloita ei saa päästää kastumaan, tai ne sammuvat ja alus jää tuuliajolle. Kovassa aallokossa se olisi ollut hinaajan loppu.

Oulu 3:n miehistö lapioi hädissään hiilet kannelta mereen. Aluksen sisällä hiilimurske uhkasi tukkia vettä poistavat pumput. Höyrynpainetta menettävä hinaaja oli vähällä upota.

– Tilanne oli paha. Ajettiin niin hiljaa, että alus pysyi justiinsa pystyssä, Koivula muistelee.

Hinaaja pääsi nilkuttamaan turvaan Raaheen. Korjausten jälkeen se höyrysi Kalajoelle odottamaan Oulu 2:ta.

Sisaralus ei kuitenkaan saapunut koskaan perille.

Oulu 3:n tarina on vähän tunnettu, mutta Oulu 2:n viimeisestä matkasta on puhuttu paljon. Aluksen katoaminen on yksi suurimmista arvoituksista itsenäisyyden ajan merenkulun historiassa.

Oulu 2 oli samanlainen hinaaja kuin Oulu 3, mutta hieman vahvempi. Koivulan mukaan alukset lähtivät kohti Kalajokea samoihin aikoihin.

Oulu 2:n paltamolaissyntyinen kapteeni Iivari Karppinen ei lähtenyt sisaraluksensa perässä matalampaa väylää, vaan päätti kiertää Hailuodon ulkomeren puolelta.

Viimeiset havainnot Oulu 2:sta tehtiin Hailuodon länsipuolella. Marjaniemen majakanvartija näki sen yhdeltä iltapäivällä. Hän piipahti kahvilla, eikä majakkaan palatessaan saanut sitä enää kiikariinsa.

Samoihin aikoihin hinaajan olivat ilmeisesti nähneet myös ohi ajavan laivan luotsi ja paikallinen kalastaja. Sitten Oulu 2 katosi.

Laivan mukana katosi yhdeksän ihmistä, joiden omaisia heidän kohtalonsa on vaivannut näihin päiviin asti.

Miehistöön kuulunut kansimies Matti Suorsa oli samanlainen 17-kesäinen poikanen kuin Ahti Koivula omassa hinaajassaan.

Oulu 3:n keittäjä Senja Viero oli merellä ensimmäistä kertaa päästyään tuuraamaan vakituista emäntää.

Aluksen ensimmäinen lämmittäjä Leander Arffman oli ollut 27 vuotta merillä ja selvinnyt hengissä kahdesta haaksirikosta.

Tapaus jäi avoimeksi, mikä johti sitkeisiin huhuihin.

Jotkut väittivät kuulleensa mereltä räjähdyksiä. Oliko alus ajanut miinaan tai joutunut sukellusveneen torpedoimaksi? Vai oliko sen höyrypannu räjähtänyt?

Noin viikko katoamisen jälkeen Oulu 2:n avaamaton pelastusliivikäärö huuhtoutui Tornion Sassin saareen. Hinaajan tyhjä pelastusvene ajautui Pyhäjoen Hanhikiven rantaan.

Kaikki eivät uskoneet uppoamiseen. Joku väitti nähneensä laivan katoamisen jälkeen Saksan Kielissä. Ehkä se olikin armeijan salaista tehtävää suorittamassa?

Entä miksi aluksen alatorniolainen perämies oli ottanut mukaansa pyhäpuvun ja kiväärinsä? Villeimmissä veikkauksissa aluksen arveltiin olleen viemässä juutalaisia turvaan Ruotsiin.

Huhuja olisi hillinnyt, jos Oulu 3:n kokemukset olisivat olleet laajemmalti tiedossa. Tiedonvälitys oli kuitenkin vasta lapsenkengissä.

Oululainen Tuomo Starck pitää selvänä, että Oulu 2 upposi hörpättyään kansiluukkujen kautta vettä.

– Ei siihen mitään mystiikkaa tai kummallista liity, hän sanoo.

Tuomo Starckin isä Lauri Starck oli tuurannut Oulu 2:n kapteenia pari viikkoa ennen onnettomuutta ja nähnyt miehistön viimeisenä elossa. Starckin Juho-setä puolestaan kipparoi merihätään joutunutta Oulu 3:a.

Starckin tietojen mukaan katoamishetkellä alkoi tuulla navakasti etelälounaasta. Ylilastissa olleen hinaajan reelinki oli vain muutamia kymmeniä senttejä vedenpinnan yläpuolella.

Umpireelinkien takia kannelle pärskähdellyt vesi ei valunut pois, vaan imeytyi kansilastina olleeseen kivihiileen ja valui alukseen.

– Ranta mataloituu Hailuodon lähellä. Siihen syntyy herkästi jyrkkä ristiaallokko, Starck sanoo.

Perämeren sukellusseurat yrittävät nyt selvittää kadonneen Oulu 2:n kohtalon yhteisponnistuksella.

Oulu 2:n todennäköinen uppoamispaikka on jaettu karttaruutuihin, jota harrastajasukeltajat kartoittavat kesän aikana viistokaikuluotaimilla. Lupaavat kohteet tarkistetaan sukeltamalla.

Etsittävä alue on varsin laaja: alustavan arvion mukaan noin 20 neliökilometriä. Vettä ei kuitenkaan ole kovin paljon, vaan hylky lienee alle 20 merin syvyydessä.

Joukkoetsintää voidaan kokeilla, koska hyvien viistokaikuluotaimien hinnat ovat laskeneet arviolta viidesosaan alle vuosikymmenessä. Niitä löytyy jo joka seuralta.

– Aiemmin tällaista etsintää ei olisi ollut edes mahdollista järjestää, sanoo Jouko Pellikka Tornionlaakson sukellusseurasta.

Etsintä polkaistiin käyntiin keväällä Oulun sukelluskeskuksessa, jonka vetäjä Tomi Väisänen järjesti asiaa koskevan tilaisuuden harrastajille. Mukaan on ilmoittautunut jo puolenkymmentä seuraa ja kymmeniä asiasta kiinnostuneita ympäri Perämeren rannikkoa.

– Olen hirveän ylpeä sukeltajien yhteishengestä. Tämä kelpaisi malliesimerkiksi muuallekin Suomeen, Väisänen kiittää.

Jos Oulu 2:n hylky löytyy, voidaan jäänteistä todennäköisesti tehdä johtopäätöksiä uppoamissyystä. Samalla hylky voidaan rauhoittaa hukkuneiden viimeiseksi leposijaksi. Väisänen toivoo vielä löytävänsä jostain 5 000 euroa sponsorirahoitusta.

– Olen ollut yhteydessä muun muassa kaikuluotainten valmistajiin ja Oulu-yhtiön perilliseen Stora Ensoon, mutta en ole saanut vielä vastauksia. Kaikki raha menisi polttoainekuluihin, harrastajat tekevät tätä omasta intohimostaan, Väisänen sanoo.

 

Kuvatekstit:

Ahti Koivula teki pitkän uran Oulussa hinaajilla ja satamajäänmurtajilla. – Hirveään merihätään jouduttiin. Oli tipalla, ettei upottu, hän muistelee vaarallista merimatkaansa Oulu 3:lla.

Hinaaja Warma rakennettiin Oulussa vuonna 1908. Se upposi Porin Reposaaressa jäiden puristuksissa talvisodan aikana. Alus sai uuden nimensä Oulu 2 peruskorjauksen yhteydessä. Kuvassa se on alkuperäisessä asussaan Oulun Pikisaaren edustalla pian valmistumisensa jälkeen, sillä aluksen perässä liehuu vielä Venäjän lippu.