Muotokuvien silmistä välittyy tunne

Johanna Pétursdóttir on maalannut
lapsesta saakka.

Anne Helaakoski

Torikadulla sijaitsevassa asunnossa vallitsee kaaoksen ja järjestyksen sekamelska.

Kaaos johtuu siitä, että Johanna Pétursdóttir on juuri muuttanut huoneistoon kolmanneksi kämppäkaveriksi.

Olohuone on vielä puolillaan purkamattomia muuttolaatikoita ja paikkaansa etsivää tavaraa.

Pétursdóttirin tavoitteena on saada kaikki järjestykseen kolmen viikon kuluessa.

– Tykkään yhteisöasumisesta. On oma rauha, mutta kuitenkin sosiaalista. Ystävät ovat minulle tärkeitä, kertoo Pétursdóttir.

Eksoottinen sukunimi tulee islantilaiselta isältä.

Pétursdóttir on tottunut tavaamaan sen ihmisille.

Johanna Pétursdóttir viettää ensimmäistä palkallista kesälomaansa jännittävissä merkeissä.

Hänen maalauksiaan on esillä Siikalatvan Rantsilassa Ganander-talon kesänäyttelyssä. Näyttely on nuorelle taiteilijalle vasta toinen.

Rantsilan näyttelyssä on esillä lähinnä Pétursdóttirin muotokuvia. Ne ovatkin hänelle lähestulkoon ainoa aihe.

– Olen tehnyt muotokuvia lapsesta saakka. Jo kymmenvuotiaana innostuin aiheesta, kun huomasin, että osaan.

Pétursdóttirin omimmat työkalut ovat lyijykynä ja sivellin.

Hän käyttää akryylivärejä ja akvarelleja sekä lyijykynää ja hiiltä, usein yhdistäen tekniikoita toisiinsa.

Pétursdóttirin tavoitteena on saada muotokuviinsa mukaan vahva tunne ja koko henkilön persoona. Sen hän pyrkii välittämään muun muassa siveltimenkäytön, voimakkaiden värien, maalin paksuuden ja sommittelun avulla.

– Fokus on minulla aina silmissä, kasvoissa. Olen tehnyt maalauksia perheestäni ja suvustani sekä omakuvia. Läheisten ihmisten muotokuviin on helpompi saada voimakas tunne, sillä sellainen minullakin on heitä kohtaan. Teen kyllä myös tilaustöitä.

Taiteellisuus on Pétursdóttirilla vähän sukuvikaa, sillä hänen äitinsä on ryijytaiteilija ja mummi maalaa ja tekee mosaiikkitöitä. Isä puolestaan tekee puutöitä, kuten leikkuulautoja.

– Kuvataide oli lempiaineeni koulussa, mutta halusin myös saada perustoimeentulon. Kuvataidekasvattajan työ antaa molempia, ja taidetta voi tehdä päivätyön ohella.

Rantsilan näyttelyyn Pétursdóttirin työt päätyivät onnekkaan sattuman kautta.

Rantsilasta kotoisin oleva opettajakollega kysyi, tietääkö hän ketään taiteilijaa, joka olisi halukas osallistumaan kesänäyttelyyn. Pétursdóttir tiesi.

Näyttelyyn taiteilija suhtautuu kahtalaisin mielin.

– Pelottaa aivan kauheasti, mutta toisaalta olen tosi iloinen. Tuntuu, että nyt universumi jakelee mahdollisuuksia. Tosin tunteet vaihtelevat itsevarmuudesta epävarmuuteen, kuten kaikilla luovilla ihmisillä.

Näyttelyn Pétursdóttir toivoo poikivan tilaustöitä ja mahdollisuuden pitää uusia näyttelyitä.

– Haaveena olisi vuoden sisällä vaikka kaveriporukan kanssa saada Oulussa töitä esille johonkin kahvilaan tai pienempään galleriaan. Se on seuraava askel.

Ganander-talon taidenäyttelyssä Siikalatvan Rantsilassa kesän taiteilijat ovat Johanna Pétursdóttirin lisäksi Tero Mäkelä Rantsilasta, Heidi Hämäläinen Rovaniemeltä ja Tuija Rajamäki Raahesta. Taidenäyttelyn avajaisia vietetään Rantsilanraitti 28:ssa 14.6. kello 12 lähtien. Näyttely on avoinna 14.8. saakka.

Fakta

Johanna Pétursdóttir

Syntynyt Himangalla 3.10.1987.

Asuu Oulussa yhdessä kahden kämppäkaverin ja kahden kissan kanssa.

Perheeseen kuuluvat vanhemmat sekä sisko ja tämän kaksi tytärtä.

Valmistui vuosi sitten kuvataidekasvattajaksi.

Työskenteli viime lukuvuoden Vihannissa yläkoulun ja lukion kuvataiteen opettajana. Lukion lakkauttamisen jälkeen jatkaa yläkoulussa luokanvalvojana ja kuvataideopettajana.

Juoksi viime vuonna puolimaratonin, harrastaa lisäksi neulomista ja ruuanlaittoa.

”Kuvataide oli lempi-
aineeni koulussa, mutta halusin myös saada
perustoimeentulon. Kuvataidekasvattajan työ antaa molempia,
ja taidetta voi tehdä päivätyön ohella.”

Johanna Pétursdóttir haluaa välittää maalaamiinsa muotokuviin henkilön luonteen ja persoonan. Omimmat työkalut ovat lyijykynä ja sivellin.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva