Artikkelin lähde Kaleva
Antti Ervasti– No niin, meillähän alkaa olla rakenne kasassa. Mahtavaa, hihkuu akustisen kitaran varressa Katariina Kuure, joka opettaa nuoria musiikin harrastajia rytmimusiikin kesäleirillä Limingassa tällä viikolla.
Harjoittelussa on Paramore-yhtyeen kappale
Timbuktuksi nimettyyn bändiin kuuluu rumpalikin, mutta hän soittaa toisen leiribändin harjoituksissa toisessa luokassa.
Kaikkiaan Suomen rytmimusiikin ystävät ry:n leirillä harjoittelee kolme bändiä: nuorimpien muodostama Timbuktu, teini-ikäisistä koostuva toinen bändi ja kolmas, aikuisikään ehtineiden ryhmä.
Nuorimman ryhmän on tarkoitus esittää
– Täällä oppii ennen kaikkea sujuvaa työskentelyä bändin kanssa. En ennen esimerkiksi tiennyt, miten tehdään komppilappuja, mutta nyt tiedän ja osaan omiin biiseihinikin kirjoittaa ne. Myös yksityistunnit ovat antoisia.
Bändiopetusta ja yksityistunteja soittimiin antavat leirillä Kuuren lisäksi Lari Haataja ja Tuomas Jaatinen. Laulunopettajana toimii Hannele Salonsaari ja haitarinsoiton opettajana Seija Väärälä.
Kurssin nuorinta osastoa edustaa toista kertaa kurssille osallistuva Eelis Väänänen. Hän kertoo oppineensa ennen kaikkea uusia sointuja kitarasta.
– Nyt osaan ottaa voimasointuja, eli siinä otetaan yhdellä sormella useampia kieliä, hän sanoo.
Niin sanotun senioribändin ohjelmistossa ovat hiottavina Kissin
Porukalla on kokemusta musisoinnista. Kolme soittaa muutoinkin samassa bändissä. Laulaja Elina Bergroth on soittanut pari vuotta työpaikkansa yhtyeessä.
– Yksityistunnit omalle soittimelle ovat erittäin tarpeellisia. Tällä kurssilla olen saanut erittäin hyvää oppia myös laulamisesta, sanoo kitaristi Saana Laitinen.
Bergrothin mukaan kurssilla on parasta, että harjoiteltavia kappaleita voi hioa erikseen laulunopettajan kanssa, ja ryhmäharjoituksissa oppii kappaleiden esittämisen rytmiikkaa.
– Omaan lauluuni lähdin hakemaan lisää rohkeutta. Ainakin tuntuu, että olen saanut sitä.
– Bändissä ja kotona soitellaan tunti tai kaksi kerralla, mutta täällä kahdeksan tuntia päivässä. Se näkyy heti soitossa, Laitinen lisää.
Myös rumpali Katja Pikkarainen kertoo hyötyvänsä paljosta harjoittelusta.
– Olen saanut tosi paljon treeniä ja hyvää kertausta kaikkiin asioihin. Ehkä tarvitsisin filleihin vielä lisää oppia, hän pohtii.
Jotkut leiriläiset opiskelevat muitakin soittimia kuin sitä omaansa. Antti Suvanto on kitaristi mutta halusi saada oppia rumpalina.
– Olen oppinut käyttämään käsiäni paremmin, että iskuista tulee kovempia, hän sanoo.
Rytmimusiikin leiri on järjestetty jokaisena toimintavuonna 11 vuoden ajan.
Tänä vuonna leiri oli jäädä pitämättä, koska yhdistys ei ole saanut kertaakaan leiriään varten avustuksia.
Kovan kysynnän takia kurssi oli kuitenkin järjestettävä.
Musiikkileirin niin sanottu senioribändi harjoituksissa. Bändissä soittavat tällä kertaa Katja Pikkarainen rumpuja (vas.), Antti Suvanto kitaraa, basson varressa kurssin opettaja Tuomas Jaatinen, laulaja Elina Bergroth ja kitaristi Saana Laitinen. Katariina Kuure soittaa ja opettaa bassoa, mutta hän tarttuu tarvittaessa kitaraan ja rumpuihinkin.– Loistavia muusikoita riittää, mutta usein he eivät osaa opettaa. Varsinkin nuorten kanssa pitää ensin saada yhteys ja löytää tapa, millä asiat esitetään. Se voi olla vaikeaa.
Kurssilla opettavan Katariina Kuuren mukaan opettajan täytyy ymmärtää, että hänen itse aikoinaan oppimansa tapa soittamaan ei ole välttämättä ainoa oikea.
– Tärkeintä on miettiä, miten juuri kyseinen oppilas oppii jonkin asian. Opettajan ammattitaitoa on oppia haistelemaan, miten kukin hahmottaa opittavat asiat.
Kurssilla kitaransoittoa opettava Lari Haataja on huomannut, että musiikinopettaja tekee usein virheen, kun haluaa antaa opetettavalle kerralla kaiken mahdollisen informaation.
– Monet asiat eivät ole ajankohtaisia juuri silloin. Täytyy mieluummin alittaa aitoja kuin yrittää väkisin ylittää niitä. En tarkoita, että pitäisi antaa huonompaa opetusta, vaan pitää tietää miltä kantilta tietyn osaamistason saavuttanutta kannattaa lähestyä.Kuure sanoo, että Limingan kurssille osallistuvat ovat motivoituneita ja vastaanottavaisia, minkä takia yhteys itse kuhunkin löytyi nopeasti.
Muusikot myöntävät usein itsekin, että heistä ei ole opettajiksi. Lahjakkaimmat ovat usein niin syvällä omassa tekemisissään, että heillä ei ole opettamiseen tarvittavia sosiaalisia taitoja riittävästi.
Artikkelin lähde Kaleva