Artikkelin lähde Kaleva
Näiltä rannoilta ei lähdetä edes talven tullen:
rekkaterminaalin valonkajossa kitettäjät kiitävät jäätä pitkin Oritkarista Oulunsaloon ja takaisin.
Siinä jää Karibia toiseksi.
Elina Ursin, teksti
Jukka-Pekka Moilanen, kuvatIhan heti ei uskoisi, mutta Oulu on jopa maailman mittakaavassa leijasurffauksen paratiisi. Paikalliset harrastajat tietävät, etteivät olosuhteet tästä parane, vaikka reissaisi maailman ääriin.
Leijasurffaaja eli kitettäjä etsii mereltä mahdottomalta kuulostavaa yhtälöä: tuulta ja tasaista veden pintaa samaan aikaan.
Perämeren edustan valtteja ovat matalat ja pitkät, hiekkapohjaiset rannat sekä oikeassa kulmassa sijaitseva aallonmurtaja. Nämä hyvät puolet ynnäämällä saa kitettäjän unelmayhtälön.
– Oulussa ja Hailuodossa ei ole turkoosia vettä, eikä 30 astetta lämmintä, mutta meillä on parhaat leijasurffausmahdollisuudet, kertoo leijasurffari ja Leijakoulu Lappiksen kouluttaja Harri Rautava.
Rannikon vetovoimasta kertoo sekin, että Rautavan tyttöystävä Päivi Majava palasi opiskelun jälkeen Kuusamoon, mutta tuuli toi takaisin Ouluun.
– Olen käynyt Harrin kanssa Karibianmerta myöten leijasurffaamassa, eikä Oulua parempaa surffipaikkaa ole vielä löytynyt. Ulkomaan kohteissa ranta on äkkisyvä. Meillä matalat rannat sopivat myös aloittelijoille, Majava kertoo.
Majavaa kiinnostavat lajissa eritoten hypyt ja freestyle.
Se on se ja sama, mistä päin tuulee, kunhan tuulee. Leijapurjehtija löytää takuulla sopivan rannan Oulusta tai lähituntumasta.
Hailuodon Pöllänlahti on ihanteellinen, kun tuuli käy etelästä. Toppilansaari silloin, kun leijapurjehtija saa kyytiä lännenpuoleisesta tuulesta.
Toppilansaaren rantaa kutsutaan Havaijiksi – eikä suotta. Pitkälle ulapalle ulottuva matala ranta antaa kitettäjälle pelivaraa, ja kun tuuli käy oikeasta suunnasta, saaren päässä olevan aallonmurtaja yli, surffari ajaa turvallisesti tyynessä vedessä.
– Viime kesänä raivasimme pohjasta kiviä pois. Vielä kun saisimme perattua kivet pois Nallikarin ja Toppilansaaren välisestä rantavedestä, se olisi upea saavutus.
Pöllänlahden suosio perustuu hiekkasärkkään, joka rikkoo aallot. Tuuli kulkee silti esteettömästi särkän yli. Freestyleä ja hyppimistä harrastavat suosivat juuri Pöllänlahden poukamaa.
Hailuodon lauttarannan erikoisuus puolestaan on matalan veden aikana paljastuvat laajat hiekkasärkät. Sopivalla tuulella särkät rikkovat aallokkoa, ja samaan aikaan meren pinta on peilityyni.
– Lauttarannan matalan veden aika on harvinaisuus. Viime kesänä pääsimme nauttimaan tästä erikoisuudesta, kertoo Rautava.
Talvella leijasurffari vaihtaa leijahiihtoon. Kitettäjät ovat ensimmäisiä ja viimeisiä niin jäällä kuin avovedessä. Kauteen ei tule turhia taukoja.
– Talvella aloittaminen on helpompaa kuin kesällä. Jäälle kelpaavat vajan nurkkaan jääneet vanhat suorat Fischerit, Rautava vinkkaa.
Oritkari on talvella leijahiihtäjien unelma jopa kellon ympäri.
– Rekkaterminaalin valot hohtavat niin voimakkaasti jäälle saakka, että näemme leijahiihdellä Oulunsaloon ja takaisin. Pimeällä jään pinnan muodot erottuvat paremmin kuin valoisalla, Rautava selvittää.
Kesällä lauta kulkee kainalossa ja leija repussa. Paikan vaihto tuulen mukaan on helppoa.
– Niillä, jotka haksahtavat lajiin pahasti, kaluston määrä ei rajoita liikkumista. Ostetaan vain isompi auto, Rautava heittää.
Leijapurjehtijan lempipuheenaiheita ovat sää, tuulen voimakkuus ja -suunta. Tuuliennusteita oululaiset harrastajat seuraavat windguru-palvelusta. Ilmatieteen laitoksen tuuliennusteet sopivat paremmin maakravuille.
Nyrkkisääntönä lajissa on rantaan päin käyvä tuuli. Pääsääntöisesti ajetaan sivutuuleen.
– Jos tuulee rannasta pois päin ja käy hupsis, päätepysäkki on Ruotsi, Rautava sanoo.
Väärinkäytettynä ja väärissä olosuhteissa leija voi olla vaarallinen niin itselle kuin sivullisille.
Erittäin ikävä kolaus sattui kesäkuussa Helsingin edustalla, kun kokenut leijalautailija kuoli onnettomuudessa.
– Riskin saa vauhtilajissa vietyä niin pitkälle kuin tahtoo. Minun tietooni tulleet loukkaantumiset ovat sattuneet kokeneille harrastajille. Lähinnä polvea ja nilkkaa on mennyt.
Ainoa tapa perehtyä leijasurffaukseen on käydä kurssi.
– Vastuullinen harrastaja pelaa yhteisten sääntöjen mukaan ja kiinnittää huomiota omaan ja muiden turvallisuuteen, Rautava kiteyttää.
Kursseja Oulussa järjestää leijakoulu Lappis ja kurssit pyörivät kysynnän ja tuulten mukaan läpi kesän. Kurssipaikka on tuulen mukaan paras mahdollinen joko Toppilansaaren päässä olevalla rannalla tai Hailuodossa.
Newbie-kurssi on tarkoitettu surffaajalle, jolla ei ole kokemusta leijoista lainkaan. Ensin lennätetään ja haetaan tuntumaa pieneen harjoitusleijaan ja käydään teoriaa läpi. Tämän jälkeen siirrytään isompiin välineisiin. Tavoitteena on itsenäinen ajaminen laudalla.
Kursseille otetaan 1–2 henkeä kerralla. Kurssi kestää, kunnes aloittelija voi jatkaa lajiharjoittelua itsenäisesti. Kurssilla käydään läpi turvalliset harrastusolosuhteet ja -paikat sekä välineet.
Leijat ja ja laudat sisältyvät 250 euron kurssihintaan.
Kesän aikana Lappiksen toimipiste löytyy Nallikarin aallonmurtajan päästä.
Tällä kertaa Päivi Majava jää Toppilansaaren rannalle katsomaan kavereiden menoa. Puuskainen tuuli on liian kova hennolle harrastajalle. Puolen tunnin surffaaminen Toppilansaaren rannan aaltoröykkelikössä antaa kyytiä Harri Rautavan jaloille. Myös syke nousee äärirajoille, kun tuuli puhaltaa toistakymmentä metriä sekunnissa. Päivi Majava houkuttelee leijaa ilmaan.
Artikkelin lähde Kaleva