Kylässä ollaan kuin kotonaan

Utajärven kunta täyttää tänä vuonna
150 vuotta.

Ainakin 1500-luvulta lähtien asuttu Sanginkylä on yksi kunnan virkeimmistä kylistä.

Kyläläisten mukaan kylässä kaikkein parasta ovat sen asukkaat.

Anni Hyypiö, teksti
Jarmo Kontiainen, kuvat

Utajärvi

Hiljainen on kesäkuisen arki-illan utajärveläinen kylätie.

Vielä vaitonaisempi on Puutturintien varressa oleva vaaleaksi sudittu rakennus, jonka seinään kiinnitetty kyltti nimeää Sangin kouluksi.

Kun koulun perustamispäätös nuijittiin pöytään valtuuston kokouksessa vuonna 1919, täällä Sanginkylässä asui noin 600 asukasta, ja oppia kaipaavia lapsia riitti.

Mutta nyt on vuosi 2015, kylässä on jäljellä 280 asukasta, ja kaikki Utajärven kouluikäiset mahtuvat yhden katon alle.

Sanginkyläläisten itsensä mielestä hiljaisuus on vain näennäistä –tyynen pinnan alla tapahtuu. Noin 280 vakituisen asukkaan kylää aktivoi kyläseuran, osakaskunnan ja eläkeyhdistyksen sinnikäs yhteistyö, sanoo koulun kaikuvilla käytävillä kävelevä kyläseuran varapuheenjohtaja Antti Koistinen.

Sangin koulu on Koistisen mukaan kylän keskus, joka kelpaa näyttämöksi niin häille, hautajaisille kuin hirvipeijaisillekin.

Sanginkylä tarjosi vuosikymmenien ajan hyvät palvelut. Kylässä oli pitkään oma kauppa, posti ja kirjasto, omasta koulusta jouduttiin luopumaan vasta neljä vuotta sitten.

Nyt palvelutaso on kutistunut Valkeisjärven rannalla olevaan kesäkioskiin, jonka luukulta saa hampurilaisia, peruselintarvikkeita, polttopuuta ja kalastuslupia. Muita tarpeita varten täytyy ajaa Puolangantietä parinkymmenen kilometrin matkan kirkonkylälle asti.

Kylällä voi tänäkin päivänä kuulla sahan laulua ja vasaran naputusta. Sanginkylän poismuutto on pysähtynyt, ja kylälle nousee mökkien lisäksi myös uusia omakotitaloja.

Yksi kylän rakentajista on paluumuuttaja Jukka-Pekka Savolainen. Mikäli työ etenee aikataulun mukaan, Savolaisen viisihenkinen perhe pääsee muuttamaan uuteen hirsitaloon heinäkuussa. Motivaatio oman talon rakentamisesta lapsuudenkodin pihapiiriin Oulun ja Rovaniemen vuosien jälkeen oli selvä.

– Ainahan se koti oli mielessä. Ja tämä paikkahan on keskellä Suomea, ei syrjässä ollenkaan.

– Kylä itsessään on rauhallinen, kyläyhteisö vilkas. Kyläseura järjestää mukavia yllätyksiä, vaimo Hanna jatkaa.

Yksi kyläseuran ideoimista yllätyksistä on rotinat eli varpajaiset, joissa vastasyntyneen perhettä kestitään. Vuoden täyttäneet saavat kesän kyläjuhlissa pienen summan rahaa ja kukkakimpun.

Moni kylän asukkaista onkin Savolaisen tapaan kokeillut muualla asumista, mutta lopulta todennut sen vääräksi ratkaisuksi.

Yksi heistä on Aappo Juntunen, kyläseuran entinen puheenjohtaja, joka asuu samalla tontilla, missä syntyikin. Sanginjärven rannalla olevassa pihapiirissä seisoo sama savusauna, jossa Juntunen saatettiin maailmaan 71 vuotta sitten.

– Viimeksi juhannuksena siinä sai erittäin hyvät löylyt, Juntunen kehaisee ovea raottaen.

Juntunen kokeili myös Oulussa asumista. Viidessä vuodessa selkeni, ettei kaupungissa asuminen tälle utajärveläiselle maistu.

– Nyt myös tyttäret vävyineen asuvat molemmin puolin taloamme.

Kylän viehätyksen tiivistää ytimekkäästi Valkeisen kesäkioskilla toukokuussa aloittanut, Oulussa asuva yrittäjäpariskunta Janne ja Ulla Leskelä. Tarjottuaan vieraalle kahvikupillisen ja vastapaistetun munkin Janne Leskelä istahtaa hetkeksi tuumaamaan syytä kylän suosioon.

– Parasta ovat nämä kylän ihmiset. Ihan kuin olisi kotiinsa tullut, vaikka vain tuntemattomille juttelisi.

Lisää verkossa
Katso kuvagalleria ja video. kaleva.fi

Tässä on maisema, josta ei millään raaski luopua. Aappo Juntunen on asunut samassa pihapiirissä Sanginjärven rannalla lähes koko elämänsä ajan. Kuvan savusauna on Juntusen syntymäsauna, jossa löylytellään edelleen. Nella-koirakin viihtyy saunarannassa. Jukka-Pekka Savolainen rakentaa perheelleen omakotitaloa. Sanginkylällä kasvanut Savolainen kertoo lapsuudenkodin olleen muuallakin asuessa aina mielessä. Savolaisen sylissä Pekka ja Hanna-vaimon sylissä Martti. Lakkautetun Sangin koulun kyläkonttorissa kokoustetaan ja hoidetaan kyläläisten asioita, kertoo kyläseuran varapuheenjohtaja Antti Koistinen.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva