Artikkelin lähde Kaleva
Kempeleen Pyhän Kolminaisuuden kirkon pihassa on holvikaaren muotoinen katos. Se kehystää näkymää polulle, jonka päässä seisoo siro, punainen puukirkko.
Kempeleen vanha kirkko on kulttuurihistoriallinen helmi ja tätä nykyä suorastaan piilotettu aarre, koska se ei ole enää virallinen tiekirkko.
Sitä pääsee kuitenkin vaivattomasti katsomaan, lupaa lähetys- ja vapaaehtoistyön koordinaattori Minna Sorvala.
- Isommalle ryhmälle saa sovittua vierailuajan kirkkoherranvirastosta. Jos on esimerkiksi ohikulkumatkalla, voi pyytää jotain hautausmaan työntekijää avaamaan oven.
Vuonna 1691 rakennettu kirkko on harvinaislaatuinen tukipilarirakenteensa takia. Tukipilarikirkkoja on jäljellä enää 12 koko maailmassa.
Suurin osa niistä sijaitsee Pohjois-Suomessa, lähimmät Muhoksella ja Torniossa.
Kirkkoon käydään sisään pikkuruisen asehuoneen kautta. Mutta pieni on kirkkokin - suorastaan hellyttävän pieni. Penkeille mahtuu istumaan 150 ihmistä. Kokonsa takia se on käytössä enää kesäisin. Lisäksi ympärivuotinen lämmitys saattaisi pilata upeat Mikael Toppeliuksen seinämaalaukset.
Maalauksia on laskentatavasta riippuen kymmenkunta. Toisin kuin Haukiputaan kirkossa Toppelius on maalannut yksittäisiä Raamatun kohtia selkeärajaisiin kehyksiin. Näyttävää saarnatuolia koristavat evankelistojen henkilökuvat.
Katse kiinnittyy maalausten lisäksi poikittaiseen tukipilariin, joka kulkee seinästä seinään alttarin edestä. Näkyvälle paikalle on kirjoitettu kirkon rakennusvaiheisiin liittyvää historiaa vanhan kirjasuomen fraktuuralla.
Kempeleläiset olivat selvästi ylpeitä kirkostaan jo tuolloin - runsas 300 vuotta sitten.
- Vanha kirkko on kempeleläisille hyvin rakas. Sen käyttöönottoa odotetaan kovasti joka vuosi, Sorvala sanoo.
Palvelusten jälkeen kellotapulin pihassa tarjoillaan kirkkokahvit.
- Tunnelma on erityinen. Kenelläkään ei ole kiire pois.
Artikkelin lähde Kaleva