Kalle Päätalo loi hurjan hahmogallerian

Aikanaan väheksytty kirjailija Kalle Päätalo kiehtoo nykyään
nuortakin väkeä, kuten 38-vuotiasta Veli Vaismaata.

Ensi viikolla Taivalkoskella vietetään Päätalo-viikkoa.
Fanitapaamisessa pohditaan kirjailijan tuotannon parhaita puolia.

Antti Ervasti, teksti
Markku Hyttinen, kuvat

Kalle Päätalo (1919–2000) oli elinaikanaan kirjallisuuspiireissä aliarvostettu, mutta painosmääriltään Suomen suosituin kirjailija. Arvostus on vähitellen noussut, ja nuoret ovat tarttuneet Päätalon kirjoihin entistä enemmän.

Ensi viikolla pidettävällä Päätalo-viikolla on ohjelmassa muun muassa Kalle Päätalon kirjallissuuvesta tykkäävien yhistyksen fanitapahtuma perjantaina. Yksi osallistuja ja esiintyjä on oululainen trubaduuri sekä musiikkiterapian opiskelija Veli Vaismaa, 38.

– Päätalo on ennen kaikkea linkki kadonneeseen Suomeen, aikaan ennen puhelimia ja tietokoneita. Aikaan, jolloin juotiin vain täysmaitoa ja kuunneltiin Tapio Rautavaaraa.

Vaismaa ei ole lukenut vielä kirjailijan tuotantoa kokonaan. Meneillään on Iijoki-sarjan sota-ajasta kertova teos Miinoitettu rauha (1978). Koillismaa-sarja on luettu, samoin liuta alkutuotannon romaaneja.

Esikoisromaani Ihmisiä telineillä (1958) on Vaismaan mielestä yksi parhaista.

– Siinä Päätalo kuvaa hyvin rakennustyömaan sosiaalisia jännitteitä, erilaisia ihmistyyppejä ja dynamiikkaa. Päätalo on vahvimmillaan kirjoittajana, kun hän tuntee aiheensa hyvin. Hän kirjoittaa tosi vahvaa tekstiä, jossa on imua. Teos kolahti ja sai mukaan elävällä kerronnallaan, Vaismaa sanoo.

Joissakin enemmän fiktiivisissä romaaneissaan, kuten Ennen ruskaa, Päätalo ei ole Vaismaan mielestä yhtä vahva kirjoittaja.

– Vaikka Ihmisiä telineillä ja Koillismaa-sarjakin ovat fiktiivisiä, Päätalo voi ammentaa niissä omista kokemuksistaan. Iijoki-sarjassa kirjailija kertoo itsestään suoraan omalla nimellään.

Koillismaa-sarjassa henkilöt ja tapahtumat ovat enimmäkseen Päätalon omista kokemuksista ammentavia, vaikka nimet ja hahmot ovat keksittyjä.

– Koillismaa- ja erityisesti Iijoki-sarja piirtävät hurjan gallerian erilaisia kansanihmisiä ja persoonia. Ihmisiä, jotka ovat eläneet omintakeista elämää ennen tasapäistävää massakulttuuria.

Päätaloa on arvosteltu hitaasta ja pikkutarkasta kerronnasta.

– Se on stereotypia, joka kyllä tulee monesti esiin. Itse en ole kokenut lainkaan siten. Kaikki metsätyömaita tai parkkuulansseja kuvaavat osuudet ovat erittäin elävää, mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa tekstiä.

Lisäksi Päätalo oli Vaismaan mielestä erittäin hyvä kertomaan asioita lapsen näkökulmasta.

– Esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivää isäänsä hän kuvasi veijarimaisesti huumorin kaapuun kietoen, vaikka takaa on luettavissa syvä tragedia.

Vaismaa tiivistää, että Päätalo oli aikansa suomalainen supersankari, joka kipuili herkkyytensä kanssa ja piilotti sen.

– Hän lunasti työllä arvonsa köyhyydestä ja jauholappujen hausta oman omaisuutensa haltijaksi.

Vaismaa kiinnostui ensin Päätalosta ja sitten muista kotimaisista kertojista, kuten Paavo Rintalasta ja Antti Tuurista. Suomen historia kirjojen kautta kiinnostaa.

Päätalo-viikko juontaa juurensa vuoteen 1974, jolloin tapahtumaa alettiin pitää nimellä Joki-Jussin päivät. Päätalo-päiviksi tapahtuma muuttui 1980-luvun alussa, kun Taivalkosken oman kirjailijan maine ja arvostus alkoi olla huipussaan. Myöhemmin nimi muutettiin nykyiseksi Päätalo-viikoksi.

Tämänvuotista ohjelmaa tarkastellessa tuntuu, että tapahtuma on paisunut valtavaksi. Viikon aikana pidetään lukematon määrä erilaisia tapahtumia, joihin odotetaan yhteensä 7 000 hengen yleisöä. Ohjelmaa järjestelevät sadat ihmiset.

– Mukana on hyvin paljon aktiivisia yhdistyksiä, jotka järjestävät omia ohjelmiaan. Lisäksi täällä ovat Päätalo-instituutti ja kunta isoina toimijoina, sanoo Taivalkosken kunnan kulttuurituottaja Merja Vihinen.

Fakta