Isotädin muistot elävät perinne-maisemassa

Muistojen polulla -yhteisötaideteos yhdistää eri-ikäisten
kokemuksia ja tarinoita Ylikiimingissä.

Päivi Mettovaara tulkitsee omassa soolotanssiesityksessään isotätinsä kaipuuta huokuvia kirjoituksia 1930-luvulta.

Riitta Taulavuori

”Mikä hiljainen yö! Vain ajatukset ja mielikuvat syntyvät ja kulkevat yhtenään muistojen mailla. Ikävöiden liitelevät ne sinun luoksesi, ystäväni, jota kiihkeästi kaipaan... On aivan kuin puristaisit kädestäni ja kuiskaisit: Älä pelkää, pieni, kyllä voitamme vaikeimman vastuksen!”

Lainaus on oululaisen tanssinopettajan ja tanssitaiteilijan Päivi Mettovaaran isotädin Helmi Klemettisen nuoruudenaikaisesta Muistojen kirjasta 1930-luvulta. Päiväkirjanomaisia merkintöjä sisältävä kirja on peräisin Mettovaaran isotädin jäämistöstä.

Nyt nuo isotädin kaipuuta huokuvat kirjoitukset ovat päätyneet osaksi Mettovaaran Muistoni-nimistä tanssiteosta, joka nähdään Muistojen polulla -kävely- ja esityskierroksella Ylikiimingin Tervastiimaviikolla tiistaina ja keskiviikkona.

Kirjan merkintöjen perusteella isotäti oli aatoksissaan alati lemmittynsä luona. Mutta millaisen elämän vaalalaissyntyinen Helmi Klemettinen loppujen lopuksi eli? Saiko hän enää koskaan olla yhdessä rakkaimpansa kanssa?

Mettovaaralla ei ole isotätinsä elämänkulusta tarkkaa tietoa, mutta sen hän tietää, että naimisissa tämä ei ollut.

Muistojen kirjaa pitäessään isotäti oli suunnilleen samanikäinen kuin tällä haavaa 28-vuotias Mettovaara. Mettovaaralla itsellään on perhe: aviomies ja pieniä lapsia.

– Mutta on meissä jotain yhteistä. Tunnistan itsessäni samaa herkkyyttä kuin Helmin teksteistä voi lukea.

Muistoni-teoksessa Mettovaaralla on yllään leninki, joka olisi tyylinsä perusteella voinut olla isotädilläkin 1930-luvulla. Tämän rippimekkoa hän on käyttänyt aiemmassa esityksessään, mutta pukua suojellakseen ei enää henno pitää sitä.

Kiiminkijoen perinnemaisemaan sijoittuvan yhteisötaideteoksen toinen tekijä, oululainen Merja Männikkö sanoo, että jokaisen ihmisen muistot ansaitsevat tulla kuulluiksi. Muistoihin pohjautuva teos täydentää hänen mukaansa hyvin ylikiiminkiläisten kotiseututapahtumaa.

Tervastiimaviikon nimellä tapahtuma on kulkenut 1990-luvun alkupuolelta, mutta pitäjäpäiviä ja kotiseutujuhlia on alettu pitää Ylikiimingissä paljon aiemmin. Nykyään Ylikiiminki on osa Oulua, ja sen kotiseututapahtuma järjestetään Oulun päivien ohjelmistossa.

Männikkö keräsi yhteisötaideteosta varten tarinoita asukastuvalla tapaamiltaan ylikiiminkiläisiltä sekä Päivölän hoivakodin vanhuksilta.

Päivölän muistelutuokioissa ikäihmiset palasivat ajatuksissaan lapsuus- ja nuoruusvuosiinsa, jolloin elämä oli monin tavoin toisenlaista kuin nykymaailmassa.

– Päivölän vanhukset ja heidän läheisensä on kutsuttu mukaan Muistojen polulle, ja tarkoituksenani on haastatella heitä vielä sielläkin, Männikkö kertoo.

Noin kilometrin pituinen, Vesaisenlinnalta alkava ja Kirkkorannan Tervasautiolle päättyvä kierros on suunniteltu niin, että sille pystyvät osallistumaan kaikenikäiset ja myös pyörätuolia käyttävät.

Mettovaaran soolotanssiesityksen lisäksi luvassa on muun muassa lasten tanssiesitys sekä kokemusten jakamista heinänteosta, suutarintyöstä, onkimisesta, kukkaseppeleen askartelusta ja leikeistä.

Kierrokselle osallistuu myös ylikiiminkiläinen kansanmusiikkipedagogi, kampiliiravirtuoosiona mainetta niittänyt Eetu Klemetti.

– Ohjelmistossa ovat ainakin Valssi menneiltä ajoilta ja Suutarin emännän kehtolaulu sekä suomalaista pelimannimusiikkia, Klemetti kertoo.Muistojen polulla -esityskierrokset järjestetään Ylikiimingissä 30.6. kello 17–18 ja 1.7. kello 17–18.

Tiistain kierroksen jälkeen kello 18 Tervasautiolla alkaa tervahaudan sytytysjuhla.

fakta