Esko ja Mauri Antero kaulakkain

Kiven klassikon Tilulii, tilulii vaihtui M.A. Nummisen Tiri tei tei tralla
lalla leiksi.

Ensi-ilta

Sisäkesäteatteri: M.A. Nummisuutarit. Ohjaus ja dramatisointi Janne Kuustie. Musiikki M.A. Nummisen tuotannosta. Rooleissa Pete Miettunen, Juho Itkonen, Tommi Saha, Antti Viitala, Sirpa Grip, Lotta Vaattovaara, Anu Enqvist, Mimosa Kangas. Oulun kaupunginteatterin pieni näyttämö 24.6.

Yllättävän hyvin soveltuvat kaulailemaan kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven klassikkonäytelmä Nummisuutarit ja M.A. Nummisen kiusankappaleet.

Ohjaaja ja dramaturgi Janne Kuustie toimii tämän ennalta-arvaamattoman ja epäsovinnaisen naimakaupan puhemiehenä suurella suvereniteetilla ja vailla ennakkoluuloja.

A. Kiven klassikon klassinen Tilulii, tilulii! vaihtui helposti M.A. Nummisen joi’uksi Kotiharjun päällä: Tiri tei tei tralla lalla hei hei.

Ja niin vain nahkasuutari, könsikkä Esko (Pete Miettunen) sekä Helga-neiti kylvyssä alkavat seurustella.

Liitto on vieläpä aika onnellinen.

Kun tekijöillä on mukavaa, ilo ja inspiraatio välittyvät myös katsomoon. Jalka alkaa polkea tahtia ja suupielet nytkähdellä.

Sisäkesäteatterilla on asenne kohdillaan.

Pumppu käsittelee Kiven merkkiteosta ja Nummisen laulelmia kaikella kunnioituksella, vaan ei naama tylsästi peruslukemilla.

Irvailullehan tiimi on vihainen ja äreä kuin rakkikoira.

Nummisuutarit-näytelmä täyttää 140 vuotta. Kreetaeskosta ja Eskokreetasta on tuskin koskaan haaveiltu tällä ilveellä kuin nyt: Kumipallona luokses pompin!

Samaa, tarttuvaa romanttista naivismia löytyy molemmista.

Jos ei ole Esko kehuttu nahkasuutari, niin Janne Kuustie on sitäkin oivallisempi tekstiräätäli.

Kuustien postmoderni poimimistekniikka ja slogan-varkaudet Timo Soinilta toimivat kaiken uhallakin. Hän on löytänyt ihan oman tyylinsä ja teatterin rikastimen. Kuustie antaa ryyppyä kohdissa, joissa moni muu vetäisi hätäjarrusta.

Sisäkesäteatterin muusikko-näyttelijöiden rahkeissa on vielä varaa. Orkesterisoitanta kulkee ja svengaa. Ymmärrettävistä syistä ohjaaja kuitenkin paimentaa näytelmän kappaleet sujuvasti Nummisen tarttuvien laulujen ja rytmimusiikin välitse ja lomitse.

Ilmeikäs, hulvaton ja oivaltava ovat adjektiiveja, jotka kuvaavat tämänkertaista Kivi-tulkintaa.

Elkäät olkaa ämmäkkäitä! vaatii puusuutari Jaakko (Anu Enqvist).

Onneksi nämä ovat ämmäkkäitä, hunsvotteja ja könsikkäitä yhtä aikaa. Sisäkesäteatteri tarjoaa mahdollisuuden kokea Nummisuutarit ihan aidosti juonenkäänteineen ja rönsyineen. Kiven kielikin lyö näyttämöllä tulta hienoine fraaseineen.

Entäs herkulliset kansantyypit!

Pete Miettunen istuu Eskoksi. Hän hulmuaa nahkasuutarin nahkoissa hävyttömän uppiniskaisesti.

Tommi Sahasta kuoriutuu normia heavympi Kreeta, vaikka hän sanookin sievästi juu. Sirpa Gripin Martassa näkyy paljon Siiri Angerkosken Justiinaa.

Juho Itkonen on opetellut laulamaan ja puhumaan nummista niin hyvin, että kelpaisi M.A:n imitaattoriksi levyille ja telkkariin.

Lotta Vaattovaara viihtyy Sisäkesäteatterin remmissä ja piristää kaartia heittäytymisellä ja herkkyydellä. Antti Viitala paljastuu porukan parhaaksi koomikoksi.

Plussaa: Sisäkesäteatterissa ei sada pisaraakaan.

Eeva Kauppinen

Sisäkesäteatterin Kivi-tulkinta on ilmeikäs ja Kiven kieli iskee tulta näyttämöllä. Äkeää Marttaa (Sirpa Grip, oik.) koettavat pehmittää Kristo (Antti Viitala, vas.), Topias (Tommi Saha) ja lukkari Sepeteus (Lotta Vaattovaara).

Oulu sai kokea Kiven ensi-iskun

Eeva Kauppinen

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven (1834–1872) Nummisuutarien kantaesitys tapahtui Oulussa 140 vuotta sitten.

Suomalainen Teatteri esitti uutuusnäytelmän vierailullaan Westerlundin salongissa 24. syyskuuta 1875.

Tosin Kiven näytelmä oli valmistunut jo yksitoista vuotta aiemmin.

Kuuluisa Westerlundin salonki sijaitsi nykyisen Oulun kaupungintalon kohdalla. Se oli Carl Wilhelm Westerlundin omistama teatteri- ja ravintolakiinteistö, jonka katsomoon mahtui jopa 600 katsojaa.

Historiallisesta kantaesityksestä muistuttaa Oulu-seuran hankkima laatta kaupungintalon ulkoportaikon oikealla sivustalla.

Suomalaisen Teatterin nimi vaihtui 1902 Suomen Kansallisteatteriksi. Kun teatteri järjesti Helsingissä ensimmäisen kansannäytäntönsä, työväelle tarjottiin alennetuin hinnoin Kiven Nummisuutarit. Elettiin loppiaista 1880.

Teatterin taloudenhoitaja Emilie Bergbom – teatterin johtajan Kaarlo Bergbomin sisar ja kirjailija Minna Canthin läheinen ystävä – kuvaili tapahtumaa yksityiskirjeessään:

”Oli oikein hupaista nähdä työkansaa alhaalla nojatuoleilla, ja yleisö käyttäytyi siivosti koko illan.”



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva