Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo teksti // Joel Karppanen kuvat
Tänään tätä saa ihmetellä Raahen museossa. Erityisen merkittäväksi kokoelman tekee se, että barokkiaikaisia kirkollisia esineitä on säilynyt äärimmäisen vähän.
– Puiset kirkot olivat alttiina syttymään tuleen, museojohtaja Eija Turunen muistuttaa.
Itse asiassa vähältä piti, ettei tätäkään aarretta olisi. Suuria herätysliikkeitä seurannut puhdasoppisuus kirkon interiöörin suhteen koitui onneksi.
naturalistisella, rumaksi
katsotulla, suuntauksella
oli itse asiassa oma vankka linjansa.
Aikojen saatossa yksi jos toinenkin on pohtinut, oliko syrjäytettyihin veistoksiin kuulunut Pyhä Agatha, tulelta varjelija, suunnannut tuulta ja kipunoita pois tapulilta.
Mutta mikä sitten selittää tällaisen kokoelman syntyä pikkukaupungin pyhättöön?
Tuona niin sanottuna suurvalta-aikana, kun Ruotsi oli laajentanut mantunsa aina manner-Eurooppaan asti ja saatettiin pönöttää aivan syystä, mahtavuutta osoitettiin sijoittamalla taiteeseen.
Muualla valtakunnassa asialla oli aateli. Pohjoisessa Suomessa vastaavaan asemaan nousi rikas kauppaporvaristo.
Eikä veistosten tekijäkään ollut kuka tahansa. Balt saapui Tukholmasta Suomeen vuoden 1650 tienoilla seuraamaan valtiomies Henrik Klaunpoika Flemingin kutsusta tekemänsä Turun tuomiokirkon saarnatuolin asennusta.
Viisi vuotta myöhemmin samainen taidonnäyte siis saatiin Raaheen ja 1658 vihdoin Oulun tuomiokirkkoon. Mestari Balt itsekin ankkuroitui kaupunkiin.
– On myös todisteltu, että Mikael Balt olisi ollut Vasa-laivaa koristamassa, Eija Turunen paljastaa.
Jos museovieraan mieleen nousee veistoksia katsellessa ajatus oman aikansa ITE-taiteesta, ei ole syytä nolouteen.
– Baltilla on arvatenkin ollut suuressa urakassaan apureita, joiden kädentaidot eivät ole olleet päällysmiehen itsensä veroisia, Turunen kertoo.
Barokin kirkkotaiteessa naturalistisella, rumaksi katsotulla, suuntauksella oli itse asiassa oma vankka linjansa.
Enkelit olivat olennainen osa barokin kirkkotaidetta. Niitä oli siroteltu Raahessakin lentelemään eri puolille kirkkosalia.
Niinpä ne olivat juuri se ”suuri joukko taivaallista sotaväkeä”, josta kansa oli jouluevankeliumissa kuullut.
Vaskiset pasuunat pauhasivat, harppujen kielet värähtelivät ja viulun jouset viuhuivat ihan siinä silmäin edessä.
Kristikunnan historia on Raahessa veistetty esiin vakuuttavasti. Kuin kertauksena kaikesta jo lasna opitusta läsnä Pakkahuoneen museossa Raahen Rantakadulla ovat niin evankelistat, apostolilauma kuin itse Eeva ja Aatamikin.
Katso kuvagalleria
Barokin esitystapa oli dramaattinen ja tunteisiin vetoava. Veistosten värit olivat voimakkaita: sininen, punainen, vihreä.
Kirkkotaiteen eri objektit kertoivat ihmiskunnan kristillisestä historiasta ja olivat siten aikansa opetustauluja.
Suomessa kuvanveistäjä ja puunleikkaaja vaikutti 1650-luvulta lähtien. Hän avioitui 1658 pohjoisessa vaikuttaneen skottilaislähtöisen Forbus-suvun tyttären, Catharinan (1640–1691), kanssa. Balt kuoli Oulussa 1676.
Balt toimi eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata. Muun muassa Muhoksen, Pyhäjoen ja Kajaanin kirkoissa oli hänen töitään. Vain Raahen kirkon veistokset ovat säilyneet.
Kyyhkynen on Pyhän Hengen symboli.
Kotka on kasteen vertauskuva.
Pelikaani ruokkimassa poikiaan on uhrautuvan rakkauden symboli.
Merisika eli delfiini edustaa Kristusta sielujen pelastajana ja kuoleman vetten yli kantajana.
Naamakatti eli petoeläimen pää, jolla on kieli ulkona, on muistuttamassa Aatami- ja Eeva-hahmojen alapuolella helvetin kauhuista.
Hermafrodiitti on mieskasvoinen olento, jolla on naisen rinnat. Tämä ilmaisee takaisin saavutettua alkuykseyttä, äidillisen ja isällisen elämänalueen alkuperäistä kokonaisuutta.
Artikkelin lähde Kaleva