Antaa käsien puhua

Jari Rambergillä on liittonsa kirkkain miesten MM-ottelumitali taekwon-dossa. Olympialaisiin hänellä ei kuitenkaan ole asiaa.

Taekwon-Do

Jussi Pesonen, teksti
jarmo kontiainen, kuvat

Yksi taekwon-don liike vastaa yhtä aakkosta. Liikesarja sanaa.

Taekwon-do-ottelu on siten kuin keskustelua – kiihkeää väittelyä, jossa oveluudella ja terävyydellä pyritään suistamaan vastustaja alakynteen.

Mutta mitta toisesta otetaan lyönneillä ja potkuilla. Maltin menettäminen ja vastustajan halventaminen ovat syitä hylkäykseen.

Oululaisen Jari Rambergin taktiikka on pitää ottelun ohjat käsissään.

Hän liikkuu ahkerasti, kyttää paikkaa, jolloin vastustaja on huonossa asennossa, ja sitten iskee.

Ramberg lyö paljon, keskivertoa enemmän, mutta hakee ajoittain pisteitä potkuilla päähän.

Taekwon-dossa tavoitellaan vartalon koko massan suuntaamista lyöntiin tai potkuun mahdollisimman suurella kiihtyvyydellä.

Lyönteihin painottuva otteleminen vaatii herkkiä vaistoja ja nopeutta.

Täytyy keretä liikkumaan potkujen alta pois tai ehtiä lyödä ennen potkua – käsi kun on jalkaa ketterämpi. Silloinkin on hyvä ajoitus hyökätä, kun vastustajan jalka on laskeutumassa alas.

Toukokuun lopulla, kun Ramberg voitti Italian Jesolossa ITF-liiton MM-kisoissa ottelun hopeaa alle 57-kiloisten sarjassa, hän kohtasi kuusi erilaista vastustajaa.

Omaa taktiikkaa piti sovitella jokaisen varalle erilailla.

Hän kun vielä arvioi, että vastustajien pituudet vaihtelevat noin 150 sentistä 180:een. Ramberg on itse 166-senttinen.

Ramberg, 24, aloitti taekwon-don 13-vuotiaana. Kurssi löytyi Oulun kaupungin leiriopas Kesäfiiliksestä.

Ensin hiljainen ja rauhallinen poika mietti karatea, mutta ei liian nuorena päässyt kurssille mukaan. Taekwon-do tuntui pian omalta harrastukselta, ja heti ensimmäiset kisansa hän voitti.

Nyt 166-senttinen Ramberg on kaksinkertainen Suomen mestari ja MM-hopeamitalisti.

Maailmanmestaruuskin oli lähellä. Finaali Unkarin Norbert Rizmayeria vastaan oli tasatilanteessa kymmenen sekuntia ennen loppua, mutta Ramberg sai varoituksen ja unkarilainen voiton ratkaisseen pisteen.

Uran loppu on välähtänyt pari kertaa vierestä. Selästä on leikattu välilevyn pullistuma, polvesta rustovaurio.

Karkeasti jaettuna taekwon-doja on kahta eri lajia, tarkemmin eriteltynä vielä useampia, jotka kaikki ovat samaa korealaista juurta.

Pääsuuntaukset ovat ITF ja WTF, jotka näkemysriitojen takia erkanivat toisistaan 1960- ja 1970-luvuilla.

Rambergin laji ITF näyttää hyökkäävyydessään ja sähäkkyydessään jokseenkin katutappelulta. WTF-ottelu taas muistuttaa kahden ruotsalaisen Å:n kohtaamista, sillä kamppailijat roikottavat usein käsiään alaviistoon.

WTF:ssä ei saa lyödä päähän, mutta saa potkaista. ITF:ssä saa tehdä kumpaakin, mutta liian kovat kontaktit ovat kiellettyjä. WTF:ssa saa tyrmätäkin, ja ottelijoilla on enemmän suojia. Lajeista vain WTF on hyväksytty olympialaisiin.

Suomessa molemmat taekwon-dot ovat suurin piirtein yhtä suosittuja, Oulussa ITF.

Suurin osa taekwondoineista keskittyy harrastamiseen, tosissaan kilpailevia on vähemmän.

Rambergin ITF-liiton taekwon-dossa kisataan ottelun lisäksi liikesarjoissa, murskauksessa ja erikoistekniikoissa.

Taekwon-dossa korostetaan kehon ohella mielen hallintaa – ilman toista ei ole toista. Pahantahtoinen ja kunnioittamaton ottelija ei ole taekwondoin.

Vuosi sitten syksyllä Jari Ramberg aloitti oikeustieteen opiskelun Lapin yliopistossa. Ensimmäinen lukuvuosi kului pitkälti paksujen kirjojen ääressä kirjastossa sekä treenaten 12–15 tuntia viikossa.

Opintoja on jäljellä vielä nelisen vuotta, ja Ramberg miettii suuntaavansa työurallaan urheiluoikeuden pariin tai asianajajaksi.

Otteluun keskittyvään taekwon-don harrastamiseen Rovaniemi on hyvä paikka. Lajin parhaimmistoa on Rambergin tapaan muuttanut Oulusta sinne.

Kesällä Ramberg toimii Oulun vankilassa vartijana. Työ on ollut rauhallista eikä kimppuun ole käyty, ja sellaista suunnittelevan kannattaa miettiä toisenkin kerran.

Ramberg on vyöarvoltaan 3 dan – hänen pitäisi pärjätä kolmen henkilön hyökkäystä vastaan.

Fakta