Artikkelin lähde Kaleva
Oulun Sotilaskotiyhdistyksen juuret ulottuvat 1918 saakka, jolloin sotilaskotiaate rantautui Suomeen Saksasta jääkärikoulutuksesta palaavien nuorten miesten mukana. Myös Ouluun perustettiin sotilaskoti, joka toimi varusmiespalvelustaan suorittavien nuorukaisten virkistys- ja taukopaikkana.
Toiminta lopetettiin 1936 pari vuotta sen jälkeen, kun Pohjanmaan Jääkäripataljoona siirrettiin Kuopioon. Toiminta aloitettiin kuitenkin uudestaan 7.12.1944, kun armeijan järjestelyissä Ouluun sijoitettiin
I Jalkaväkirykmentti. Siitä lähtien yhdistys on toiminut yhtäjaksoisesti aina tähän päivään saakka.
Vaikka Oulun Sotilaskotiyhdistys on pojaton eli ilman varusmiehiä, niin varoja kerätään varusmiesten ja reserviläisten hyväksi. Yhdistyksen kummipojat ovat Ivalossa Lapin Rajavartioston Rajajääkärikomppaniassa. Heitä muistetaan lahjoituksilla poikien toiveita kuunnellen.
Juhlavuoden kunniaksi joukko oululaisia kummisisaria osallistuu rajajääkärikomppanian valatilaisuuteen Kemijärvellä elokuussa. Pohjois-Suomen joukko-osastoissa palvelevia oululaisia varusmiehiä muistetaan kotiuttamispäivinä stipendeillä, ja Oulun yhdistyksen sisaret ovat mukana Sarriojärvellä leirisotilaskodissa yhdessä Rovaniemen Sotilaskotiyhdistyksen kanssa.
Useamman kerran vuodessa yhdistyksen tila-auto pakataan Taivalkosken Maijanlammella olevaan leirikotiin, jossa käydään myymässä munkkia, kahvia ja makeisia.
Sotilaskotityö tarjoaa monipuolisia, mukavia ja haasteellisia tehtäviä, joissa saa oppia uutta ja kehittää taitojaan. Yhdistys huolehtii jäsentensä koulutuksesta sekä virkistyksestä järjestämällä jäseniltoja vaihtelevin teemoin kerran kuukaudessa.
Sotilaskoti eli sotku tunnetaan parhaiten kuuluisista munkeistaan, joita harva voi vastustaa.
Yhteistyökumppaneita on paljon ja tapahtumia riittää ympäri vuoden. Sotilaskotisisaria voi tavata esimerkiksi erilaisilla messuilla, monenlaisissa tapahtumissa Rotuaarilla sekä Miljazz-tapahtumassa. Oulun vihreät sisaret osallistuvat kahvitarjoilullaan myös eri veteraanijärjestöjen kokouskahvituksiin sekä juhlatarjoiluihin.
Salla Mäntyniemi
Artikkelin lähde Kaleva