Artikkelin lähde Kaleva
Vesa Ervasti. Sisustusarkkitehti Vesa Ervasti menehtyi sairauskohtaukseen 17. kesäkuuta. Hän syntyi kolmilapsisen perheen kuopukseksi Haukiputaan Niemeläntörmällä 8.7.1954.
Ervasti asui koko lapsuutensa noissa Kiiminkijoen varren maisemissa. Urheilu, erityisesti koripallo ja yleisurheilu, sekä piirtäminen olivat Ervastin mielipuuhia hänen lapsuudessaan.
Päästyään ylioppilaaksi vuonna 1974 Ervasti päätti pyrkiä Taideteolliseen korkeakouluun sisustusarkkitehtuurin linjalle. Hän pääsi sisään vuonna 1976. Ervasti suoritti opiskelunsa mallikkaasti ja valmistui sisutusarkkitehdiksi vuonna 1981.
Ervastin ensimmäinen varsinainen työpaikka Helsingissä oli Sisustusarkkitehtitoimisto Antti Paatero, jossa hän pääsi suunnittelemaan muun muassa Korkeimman hallinto-oikeuden sisustusta.
Palattuaan kotikonnuilleen Ouluun vuonna 1984 Vesa Ervasti perusti oman toimistonsa, jota johti aina kuolemaansa saakka. Toimiston suunnittelutyöt käsittivät laajasti virastojen, koulujen, kirjastojen, päiväkotien, sairaaloiden, hotellien ja ravintoloiden sisustusten suunnittelua ympäri Suomea ja eritoten Pohjois-Suomessa. Myös hyvin moni asunto ja loma-asunto ovat saanut ilmeensä Vesan ideoista.
Ervastin käsialaa ovat muun muassa Kaakkurin koulun, Intiön hoivakodin, Verven Lasaretinsaaren tilojen, Merikosken ammatillisen koulutuskeskuksen, Luovin puukasarmien peruskorjausten, Oulun kaupungintalon peruskorjauksen, Keskustan uuden seurakuntatalon, Rokuan Health and Span ja Ravintola Istanbulin sisustukset.
Vesa Ervasti suunnitteli myös useita näyttelyitä, kuten Sisustusarkkitehdit SIO ry:n 40-vuotisjuhlanäyttelyn 80-luvun osaston.
Ervastin varma värisilmä, monet uudet tavanomaisista poikkeavat ideat ja vankka ammattitaito tekivät hänen töistään persoonallisia mutta ehdottoman toimivia.
Ervasti ei itse innostunut tietokoneella suunnittelusta, vaan hän laati kohteistaan vapaan käden perspektiivikuvat, jotka olivat kuin taideteoksia ja erittäin havainnollisia. Hän perehtyi huolellisesti asiakkaidensa tarpeisiin ja pyrki ratkaisemaan ne innovatiivisesti ja hyvällä estetiikalla, mutta aina niin, että niiden toteuttaminen oli järkevää ja taloudellista.
Vesa Ervasti meni naimisiin vuonna 1975 Kati Lukkaroisen kanssa seurusteltuaan sitä ennen tämän kanssa monta vuotta. He elivät onnellisesti yhdessä yli 40 vuotta.
Ervastilla oli kaksi lasta ja kuusi lastenlasta. Lapset ja lapsenlapset olivat hänelle erityisen tärkeitä ja hän olikin rakas pappa kaikille lapsenlapsilleen. Vesa Ervastin tytär Anna seuraa urallaan isänsä jalanjälkiä ja on valmistunut myös sisustusarkkitehdiksi.
Ervastin mielipuuhaa koko hänen ikänsä oli piirtäminen, jossa hän oli erityisen taitava. Hän ikuisti läheisiään ja erilaisia suomalaisia sielunmaisemia useiksi tauluiksi.
Hän oli myös innokas retkeilijä, luonnossa samoilija ja sienestäjä. Hänen lempiliikuntaharrastuksensa viime vuosina oli sulkapallo, jonka taitajana hän oli erittäin hyvä.
Vesa Ervasti oli ihmisenä lämmin ja helposti lähestyttävä. Hän oli kiinnostunut maailman ilmiöistä, luonnosta ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta, vaikka ei itse osallistunutkaan politiikkaan.
Vesa Ervastia jäivät läheisten lisäksi kaipaamaan sukulaiset, lukuisat ystävät ja työtoverit.
Pekka Lukkaroinen
ystävä ja työtoveri.
Artikkelin lähde Kaleva