Artikkelin lähde Kaleva
Pasi Klemettilä Kaleva
Oulu Huonekalukauppias Seppo Juustila on Oulussa toimivan Kallen Kalusteen toimitusjohtaja yli 40 vuoden ajalta.
Hän sanoo ajautuneensa yrittäjäksi.
Kallen Kaluste on avattu nykyiselle paikalleen vuonna 1971, sitä ennen yritys toimi Oulun Irtaimistovälityksen nimellä vuodesta 1963. Alun perin yrityksen perusti Seppo Juustilan isä.
Seppo Juustila kertoo, että nuorena poikana hän oli useaan otteeseen töissä Nuottasaaressa silloisella Oulu-yhtiöllä lähinnä rakennushommissa. Sieltä ei tuntunut löytyvän vakituista työpaikkaa.
Haaparannaltakin hän haki rakennusalan töitä neljän muun pojan kanssa. "Minulla oli keskikoulu käytynä, että osasin kaksi sanaa ruotsia. Se olisi riittänyt, että olisi päässyt töihin, mutta kun muut eivät päässeet, minä en tohtinut yksin lähteä."
Vuonna 1965 hän jäi töihin isänsä huonekaluliikkeeseen. "Alkuvaiheessa minä lakkasin ja maalasin suurin piirtein kaikki huonekalut, mitä myytiin. Silloin me ostimme puuvalmiina kaikki huonekalut", Juustila kertoo. Hän myös verhoili vanhoja sohvia.
Yrittäjäksi Juustila alkoi vuonna 1968 veljensä kanssa ja vuonna 1971 avattu Kallen Kaluste oli sitten hänen nimissään.
"Me olemme olleet tällä paikalla 43 vuotta. On kai siinä jonkinlainen meriitti, vaikka kaikennäköistä aikaa on ollut."
Hänen mukaansa homma on toiminut, kun on menty maltillisesti eteenpäin. Myymälää on laajennettu viisi kertaa matkan varrella.
Ajat ovat alalla muuttuneet vuosien mittaan. "1970-luvulla ihmisillä oli vanhat mööpelit ja he ostivat huonekaluja, kun niitä vain oli jossakin myytävänä. Kiertävät kauppiaatkin myivät kuormakaupalla tavaraa."
Nykyään asiakas haluaa juuri määrätynlaisen tuotteen.
Nyt taloustilanne on huonekalukauppiaan näkökulmasta hankalampi kuin 90-luvun lamassa. "Tämä on nyt pitkittynyt. Mutta kyllä tämä tästä menee, ei meillä ole mitään ongelmia. Vuoden päästä tilanne on parempi."
Juustila on kuusi päivää viikossa töissä. Hän hoitaa toimitusjohtajan hommia ja sanoo toimivansa "sekatyömiehenä" yrityksessä. Liikkeen puolella myymässä hän on enää hyvin vähän.
Monikaan yrittäjä ei ihan seitsemänkymppiseksi asti töitään jatka, saati tuolla tahdilla. Juustila myöntää vakavalla naamalla, huumorinpilke silmäkulmassa, että sukupolvenvaihdos on perheyrityksessä pikkuhiljaa tekeillä, jopa ennen kuin hän täyttää sata vuotta.
"Yksi tehtailija kyllä lupasi tulla laulamaan satavuotispäivilleni, kai sitä on sinne asti elettävä. Tosin sanoin, että kun tuntee hänen elämäntapansa, on viisainta laulaa se kasetille, niin minä sitten soitan sen siellä satavuotispäivillä."
Juustila tuumii, että yrittäminen on rankka elämäntapa, eikä hän sitä oikopäätä nuorille ja muille tyhjästä aloittaville suosittele. "Jos jotakin muuta keksii, kyllä kannattaa sinne mennä. Mutta on tässä hyviäkin puolia, saa tehdä vähän niin kuin itseään."
Vapaa-aikaansa Juustila viettää mökillä Haukiputaalla. Pari-kolme kertaa vuodessa hän pitää viikon tai kaksi lomaa ja lähtee ulkomaille. "Silloin unohdan kaikki työasiat tänne. Siellä minulla ei ole puhelintakaan mukana."
Artikkelin lähde Kaleva