Artikkelin lähde Kaleva
Aimo Kajava Kaleva
Taivalkoski Tunnelma on hyvin leppoisa. Taivalkoskelainen Vesa Waenerberg, 66, istuu tutulla paikallaan tuolissaan ja katselee taulutelevisiosta keskipäivän saippuasarjaa. Kirjahyllyn pitkät rivit kertovat hänen rakkaimmasta harrastuksestaan, lukemisesta.
Taiteilija Jussi Valtakari maalaa lähes hiljaisuudessa Waenerbergistä muotokuvaa. Siveltimien suhahdusten lisäksi hiljaisuuden rikkoo pieni tarinointi.
Neljännellä maalauskerralla taulu on edennyt pitkälle. Herrasmies istuu pukutakissaan, hyvin hahmossaan. Vielä yksi parin tunnin istunto, ja Waenerberg on muotoutunut tuoliinsa rakkaine kirjahyllyineen.
Taivalkoskella jatkuu toista vuotta harvinainen projekti, jossa vanhuksista maalataan muotokuvia. Operaation nimi voisi olla vaikka taidetta ja terapiaa.
Maalaustapahtuma ja taiteilijan kohtaaminen ovat samalla vanhemmalle väelle yksi keino tuoda arjen keskelle virikkeitä ja uusia kokemuksia.
Valtakari maalaa muotokuvia vanhustentalolla ja heidän kotonaan. Erikoista työssä on se, että taulut syntyvät kunnan palkalla. Kansalaisopisto on ostanut taiteilijalta tälle vuodelle muotokuvien maalausta 30 tuntia.
"Siksi pitkitänkin näitä sessioita", Valtakari vitsailee.
Muotokuvia on kuitenkin syntynyt melkoisella tahdilla, seitsemän kappaletta, vaikka Valtakari tekee päätöinään puuveistoksia.
Taiteilijan palkan lisäksi kunta maksaa materiaalit. Mallit saavat muotokuvat korvauksetta itselleen.
Maalauksista on tarkoitus koota myös projektin päätteeksi näyttely.
Vanhusten maalausurakka alkoi monien sattumusten kautta. Yksi kimmoke oli ranualaisen kuvataiteilijan Eero Österbergin järjestämä näyttely Jokainen ihminen on taulun arvoinen. Siinä oli muotokuvia kehitysvammaisista.
Valtakari valitsee mallit keskustelujen jälkeen. Halukkaita on löytynyt hyvin, vaikka aluksi usein vaivaa tyypillinen suomalainen vaatimattomuus.
Waenerberg empi myös ensin koko taiteellista istuntoa.
"Panin aluksi hanttiin. Mitä tällaista vanhaa äijää maalaamaan. Jussi puhui kuitenkin minut ympäri", hän nauraa.
Waenerberg on aiemmin istunut ikuistettavaksi kauan sitten Turussa, jolloin hänestä tehtiin lyijykynäpiirros. Se on kuitenkin hävinnyt monissa muutoissa.
Toinen kerta on paljastunut mukavaksi kokemukseksi.
"Meillä piisaa kyllä juttua. Olen yksin, mutta en ole yksinäinen, koska luen paljon."
Valtakarin mielestä projekti on ollut myös taiteilijalle antoisa. Hänen mukaansa muotokuvan maalaaminen on sosiaalinen tapahtuma. Se on myös terapeuttinen kokemus molemmille, vaikka laji on vaativa.
"Törmää omiin rajoitteisiinsa. Maalaus on aina riski, se vaatii vähän onneakin. Ei voi paeta taiteellisen näkemyksen taakse."
Muotokuvien maalaamisessa lisänsä tuo se, että lopputulos ei voi poiketa kovinkaan paljon mallin omista käsityksistä. Siitäkin huolimatta, että omakuva voi olla suurestikin eri, miltä ulkopuolisista näyttää.
"Tämä on tutkimista, silmien ja käden yhteistyötä."
Valtakarin mukaan muotokuvia maalataan 1,5-2 tunnin jaksoissa. Mallista riippuen on 5-10 maalauskertaa.
Iäkkäämpien ihmisten kanssa työskentely on helppoa muun muassa siksi, että he jaksavat keskittyä. Öljymaalauksiin on kuitenkin pitänyt vaihtaa vesiliukoiset värit. Tavanomainen tärpätti toi tuoksuongelmia, koska työtä ei tehdä ateljeessa.
Vesiliukoiset maalit lisäävät myös vaikeusastetta.
"Ne käyttäytyvät vähän eri tavalla. Akryyli on myös erilainen kuin öljy, koska sideaine on toisenlainen", Valtakari kertoo.
Artikkelin lähde Kaleva