Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu "...hellitä hameesi nauhaa", lauletaan tutulla Kotimaani ompi Suomi -laulun nuotilla uudet sanat saaneessa Lauttalaulussa.
Kyseinen viisu on osa laajaa ja monipuolista rekilaulujen kokoelmaa. Niiden melodiat olivat tuttuja, riiminikkarit vain tekivät sopivat värssyt esimerkiksi paikallisen merkittävän tapahtuman kertomiseksi ja muistiin painamiseksi.
Rakkaus on ollut rekilaulujen aiheista tärkein eikä lauluja rustannut katajainen kansa ole kaihtanut fyysisenkään rakkauden kuvaamista ja vielä melko härskein ilmaisuin.
Rekilauluperinteen ronskin osa elää pientä uutta tulemistaan oululaisyhtye Mesikämmenten myötä. Yhtye on juuri julkaissut Kauneimmat rekilaulut -äänitteen.
"Ala-asteella yksi koulukaveri lauloi paria sellaisen pätkää. Ne hän oli oppinut papaltaan", oululainen pitkän linjan muusikko, kansanmusiikkiyhtyeen laulaja-kitaristi Oras Nousoo muistelee.
Niin yhtyeen vakijäsenet, Oras Nousoon ohella kitaristi-laulaja Panoccio, kuin tuoreella Kauneimmat rekilaulut -äänitteellä esiintyvät soitinkumppanit kätkeytyvät pseudonyymien taakse. Syynä ei ole häveliäisyys, kuten roisien laulujen esittäjien kohdalla voisi ajatella, vaan perinne.
"1970-luvun alussa julkaistuilla Isojen poikien laulut -äänitteillä esiintyneet maan ykkösmuusikot ottivat myös pseudonyymit. Esimerkiksi Rauli Badding Somerjoki oli Lauri Ladonlukko. Jatkamme siis traditiota."
Uudemman kerran Oras Nousoo palasi roisien laulujen maailmaan puolen kymmentä vuotta sitten.
"Kaverini isä osasi laulun nimeltä Julli - laulu on nyt levyllämme. Aluksi tiesimme siihen kolme säkeistöä, sitten kaverini muisti ’salatun’ neljännen. Minä löysin vihdoin viidennen netistä. Panoccio innostui äänittämään laulusta erilaisia versioita, ja biisi lähti elämään kaveripiirissä."
Samoihin aikoihin muistui mieleen 1990-luvun keikkareissulla kuultu radio-ohjelma Romantiikkaa reisijärvellä, joka tarjosi kulttuuriantropologisen näkökulman rekilauluihin. Jukka Lindforsin toimittama ohjelma löytyi kaikeksi onneksi c-kasettitallenteena turkulaisen pornoharrastajan kokoelmasta. Tämä muunsi ohjelman nykytekniikalle sopivaksi.
Ohjelma kuljetti roisien rekilaulujen keruun historiaan.
"Kansatieteilijä Matti Hako nimesi laulujen kerääjäksi Otso I. Hipiäinen -nimellä esiintyneen henkilön, joka oli kerännyt 250 laulua. Hako oli saanut haltuunsa käsinkirjoitetut tekstit, karsinut niitä ja toimittanut lopuista vuonna 1971 Isojen poikien laulukirjan."
Laulukirjan perästä syntyi kolmen äänitteen sarja, jonka valtaisa aikalaissuosio hämmensi tekijöitä itseäänkin.
Ison poikien laulukirja löytyi antikvariaatista ja Mesikämmen-kaksikko ryhtyi treenaamaan. Cooperin Festeillä reilu vuosi sitten yhtye kasvoi basisti Eero Aviolla. "Tämä huippumuusikko tuli täydennysmiehenä Tikkakoskelta."
Samassa tilaisuudessa paikalla oli myös tuottajalegenda Atte Blom, joka vaati yhtyettä levyntekoon.
"Kansanmusiikkifiiliksellä mutta enemmän pelimannihenkeä", Oras Nousoo luonnehtii tuotosta.
Oras Nousoo on innostunut perehtymään aiheeseen syvällisemmin.
"Nämä laulut herättävät ajatuksen; onko Suomi sittenkään mollijollotuksen luvattu maa?" hän tähdentää. "Kieli on todella hauskaa, ja minua viehättää näiden riehakkuus."
1970-luvulla tätä kansanperinteen osaa kuunneltiin korvat punaisina. Oras Nousoo muistaa lapsena ymmärtäneensä hyvin, että kaverin papaltaan oppima ralli oli jotain sellaista, jota ei menty laulamaan vanhempien kuullen.
Tarina väittääkin, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistossa oli ollut perimmäisen huoneen alimman hyllyn alla kaksi laatikkoa, joiden päällä olisi ollut lappu "epäilyttävää materiaalia".
SKS:n kansanrunousarkiston tutkija Risto Blomster ei ole tarinaa kuullut, mutta selittää, mistä moinen on saattaanut saada alkunsa.
"Elias Lönnrot tallensi rekilauluja, julkaisikin Mehiläisessä niitä, mutta poisti härskiydet. Samoin hän toimi Kantelettaren kohdalla", Blomster kertoo.
Suomen kansan sävelmät -aineistokokoelmassa, jota julkaistiin vuoteen 1933 saakka, julkaistiin joistakin lauluista vain melodia. Tekstitiedoissa todettiin: "sanat sopimattomat".
Sensuroinnin taustalla oli säätyläisestetiikka. "Kansanmusiikin emeritusprofessori Heikki Laitinen on osuvasti todennut, että ’kansan pitää olla surullista, köyhää ja nöyrää’."
Lönnrotista siinnyt käsitys arvottomista renkutuksista toistui pitkään ja vaikutti keruuseen, Blomster toteaa.
Tämän päivän häveliästä suhtautumista Oras Nousoo ei jaksa oikein tajuta. Blomsterin mukaan nuiva suhtautuminen voi olla uusmoralismia.
"Nämä laulut on nostettu myös tutkijakunnassa niille kuuluvalle paikalle. Ne ovat tänään olennainen osa kansankulttuuria."
Mesikämmenet astuvat roisine lauluinensa rohkeasti estradille. Kesällä riittää keikkaa, huomenna ollaan Maakisessa Martiniemessä, viikon päästä Fest in Peace -tapahtumassa Kempeleessä.
Kansanmusiikin ydinalueelle Kaustisillekin mennään, muttei sentään päälavalle. Vielä.
Artikkelin lähde Kaleva