Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Haapaluoma teksti
Jukka Leinonen kuvat
Kysyimme kolmelta eri-ikäiseltä, miten he ovat rippiristinsä saaneet. Entä onko koru yhä tallessa?
Konsta Kallinen, 15, konfirmoidaan tänään. Rippiristi on lahja mummilta, mutta kuten moni muukin, nuori mies on valinnut korun itse. Onhan tärkeää, että se on omannäköinen.
Etukäteen Kallinen oli ajatellut, että kultainen risti olisi ehkä hyvä. Hän menikin kuluneella viikolla vanhempansa kanssa valitsemaan sopivaa.
"Ensimmäisessä liikkeessä kokeilin paria ristiä kaulaan. Sitten pisti silmään tämä. Se oli vähän isompi kuin muut ja muutenkin hieno."
Koru lähti heti kaiverrettavaksi.
Tänään myös melkein kaikki Kallisen rippikoulukaverit saavat ristin. Ryhmässä on vain muutama, joka ei sitä tahdo.
"Halusin ristin ihan omasta päätöksestä. Se on merkki siitä, että on käynyt rippikoulun. On hienoa päästä ripille ja juhlia, että nyt ollaan tässä vaiheessa elämää."
Kallinen aikoo pitää ristiä kaulassa toisinaan, vaikkapa juhlatilaisuuksissa. Kaikkialle hän ei sitä kuitenkaan ota, esimerkiksi kaveriporukkaan.
"Jotta risti ei menisi rikki tai mitään. Välillä sattuu ja tapahtuu."
Rokkipappinakin tunnettu pastori Mikko Salmi, 38, puolestaan ei tiedä, missä hänen alkuperäinen rippiristinsä nyt on.
Koru oli juhlava, Lapista löydetystä kullasta tehty risti. Rippijuhlansa aikaan vuonna 1990 Salmi ei ollut koskaan saanut mitään niin arvokasta.
"Minulle ja suvulleni Pohjois-Suomi on ollut aina tärkeä, vaikka asuimme jo Etelä-Suomessa. Oli mukava sanoa Turussa, että risti on Lapin kultaa."
Myöhemmin Salmi lähti opiskelemaan teologiaa. Pramea risti alkoi tuntua vieraalta.
"Ajattelin, että arvokkaimpia asioita ei voi mitata rahalla. Ristin symboliikka on jotain muuta."
Erään muuton jälkeen ristiä ei enää löytynyt.
Pikkuhiljaa Salmi alkoi käyttää toista ristiä, jonka oli saanut rippijuhlassaan kummisedältä. Setä oli ollut rajaseutupappina ja ostanut korun niiltä matkoiltaan.
"Risti ilmentää pohjoisuutta muttei mahtaile. Se on vähän rosoinen, enkä usko sen olleen kauhean kallis."
Kummisedän risti on tärkeä myös, koska mies on ollut Salmen esikuva pappina.
"Hän on uskaltanut tehdä asioita. Hän on ollut merimiespappina Argentiinassa ja harrastanut ralliautoilua."
Marja Rönkä, 53, sai vuonna 1976 rippilahjaksi hopeisen ristin. Se oli ylpeyden aihe, sillä vanhemmat sisaret eivät olleet ristiä saaneet.
Ristin materiaali sen sijaan ei tuohon aikaan ollut kovin toivottu.
"Mietin, että olisipa saanut kultaisen ristin. Muut saivat sellaisen."
Koru kulki vuosia mukana pienessä korurasiassa, kunnes Marjan tytär otti sen lainaan 15-vuotiaana. Tyttärellä itsellään ei ollut rippiristiä, joten hän halusi sen käyttöön.
Aina kun Rönkä näkee ristin, muistot palaavat mieleen.
"Sitä miettii, millaiset vaatteet oli päällä konfirmaatiossa. Rippiasuna oli musta hame, valkoinen pusero ja kengät."
Rönkä muistaa myös, että oli ollut vähällä myöhästyä konfirmaatiosta. Edellisenä iltana hän oli ollut ulkona, kuten monet muutkin nuoret. Aamulla olisi nukuttanut.
"En ehtinyt laittautua siten kuin olisin ehkä halunnut."
Kirkolle oli matkaa 11,5 kilometriä, eikä omaa autoa ollut. Vastapäisen talon naapuri odotti tiensivussa, kun Rönkä ryntäsi juoksujalkaa autoon.
Tilaisuuteen hän onneksi ehti ajoissa, tukka sekaisin.
Artikkelin lähde Kaleva