Revyytähti ja hitti-iskelmät

Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Kesäteatteria harjoitellaan vaikka sadeviitan alla minihameessa. Sää ei saa viivästyttää ensi-iltaa. Ei vaikka taivaalta putoilisi vanhoja akkoja ja karvahattuja.
Oulun Työväen Näyttämön kesäjuttu on musiikkikomedia Professori ja revyytähti.
Sen on kirjoittanut yli sata vuotta sitten itävaltalainen Franz von Schönthan (1849-1913), suomentanut ja sovittanut Pekka Kesälahti.
"Franz von Schönthanin näytelmät olivat aikanaan hyvin suosittuja. Sen ajan sirkkupeltoloita tai raycooneyta", ohjaaja Antti Kairakari vertaa.
Kairakari ohjaa nyt ensimmäistä kertaa Hupisaarten kesäteatterissa.
"Kesäteatterissa on samat lainalaisuudet kuin sisällä. Mutta reunaehtoja on enemmän johtuen siitä, että lavalla liikkuu oravia, sorsia ja harakoita ja aurinko paistaa ja vettä sataa."
Pari viikkoa sitten treenattiin toppavaatteissa.
"Eihän silloin palele, kun on pilkkihaalarit päällä."
Näytelmä Professori ja revyytähti perustaa hauskuutensa yritykseen säilyttää porvarillinen ulkokuori, vaikka mitä tulisi.
"Kasvojen säilyttäminen on tärkeä juttu. Se on ihan kuranttia myös tänä päivänä", Kairakari toteaa.
Tapahtumat on sijoitettu fantasia-30-luvulle. Mukana on ajan hitti-iskelmiä osin uusilla sanoituksilla.
Näytelmän nimi tuo mieleen vanhat Tauno Palo -elokuvat.
"Juu. Kyllä me flirttaillaan Suomi-filmien traditiolla ja käsityötaiteella. Vaikka elokuvalliset ansiot menivät joskus aika alta riman, siitä huolimatta niissä oli Arts & Crafts -meininkiä."
Hupisaarten kesäteatteri on yksi oululaisen kaupunkikulttuurin vanhimpia kerrostumia.
"Tällä samalla paikalla on esitetty kesäteatteria vuodesta 1957. Paikalla sijaitsi myös 20- ja 30-luvuilla laululava, jossa Oulun Työväen Näyttämö esitteli syksyisin uudet kiinnitykset", Kairakari muistuttaa.
"Oulussa on 60 vuoden ajan voinut mennä juhannuksena kesäteatteriin. Se on historiallisena jatkumona hurjan jännää."
Kesäteatterissa käy Suomessa vuosittain 1,1 miljoonaa ihmistä, kertoo TINFOn eli Teatterin tiedotuskeskuksen kyselytutkimus viime kesältä.
Pyynikin kesäteatterin Kuuma kesä ’85 -esityksen näki 33 378 katsojaa.
Suurimman katsojamäärän eli 805 ihmistä yhtä iltaa kohti keskimäärin keräsi Teatteri Retikan esitys Rikas-rakas-köyhä-varas Suomussalmella.
Suosittuja ovat perheteatteri, paikallisuus ja juurevat ihmishahmot.
Paikallinen näytelmä vahvistaa yhteisön identiteettiä ja luo yhteenkuuluvuuden kokemuksia. Hyvä esimerkki paikallishistoriasta ammentavasta kesäteatteriesityksestä on tänä kesänä Kalajoen käräjät, jota esittää Teatteri Willi Lakeus Kalajoella.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva