Artikkelin lähde Kaleva
Helge Murtovaara Kaleva
Raahe "Olen puhdas maanviljelijä", luonnehtii raahelainen Martta Rusila itseään.
Hän oli vasta täyttänyt 17 vuotta, kun isä kuoli vuonna 1941. Kun perheen kaksi poikaa lähtivät rintamalle, tilan työt jäivät hänen harteilleen.
"Isäni opetti minulle veroilmoituksen tekemisen, kun olin vasta 14-vuotias, joten minut on kasvatettu talonpitäjäksi."
Erityisen lämpimästi Rusila puhuu kuusamolaisesta evakkoperheestä, joka aikoinaan tuli hänen kotiinsa Saloisiin asumaan syksyllä 1944.
Evakkojen vastaanottokeskus sijaitsi Saloisten koululla, jossa Rusilakin toimi Lottana, kun tilan töiltä ehti. Isolle perheelle löytyi talosta tilaa ja lehmätkin pääsivät navettaan.
Kolmisen vuotta Saloisissa asuneesta evakkoperheestä tuli Rusilalle ja hänen perheelle elinikäisiä ystäviä. Hän itse laskee, että ystävyys on kestänyt jo viisi sukupolvea.
"Koskaan meille ei tullut minkäänlaista sanottavaa toisillemme. Vaikka minulla oli silloin omakin äiti, minua jostakin syystä edelleen puhutellaan evakkoperheen äidiksi."
Erittäin iloinen Rusila on siitä, että Raahen suojeluskunta- ja Lotta Svärd -piirin toiminta elvytettiin vuonna 2001.
Hän on aktiivisesti jaksanut osallistua Lotta-killan toimintaan ja vuosikokouksiin.
Omien sanojensa mukaan sota-aikana hän ei ehtinyt täysipainoisesti osallistua Lotta-työhön, koska tilan töiden vuoksi oli pakko ottaa omaa aikaa niin aamusta kuin illasta, joskus jopa koko päivä.
"Se on hyvän ajan yhdistys nyt. Vanhat jäsenet ovat uskollisia, mutta nuoria ei tahdo enää löytyä. Nyt ensimmäisen kerran jäin vuosikokouksesta pois, kun tällä iällä ei enää huvita lähteä."
Pirteä Rusila asuu kotona ja hoitaa itsensä. "Kyllähän ne käyvät terveyttäni katsomassa, mutta minä en paljon apua kaipaa. Siivoamassa ne käyvät, mutta ruuan laitan edelleen itse."
Kamarin puolelta näkyvät kangaspuut, joten heti siitä jo huomaa, että talossa asuu käsityöihminen. Matot ja verhot ovat omaa työtä.
"Kaikki vaatteet lapsille ja myöhemmin perheen tyttöjen vanhainpäiväpuvut ja muut olen ommellut itse. Kudelmaa pidän aina, koska siitä tulee liikettä hyvin käsille."
Pihamaalla on paljon marjapensaita ja fasaanejakin liikkuu koko ajan. Yksi vanha kukko käy joka aamu herättämässä Rusilan. Nyt tämän kesän poikasia ei vielä ole Rusilan mukaan ollut liikkeellä.
Muistissakaan ei ole mitään vikaa. Saloisissa kaikki tietävät, että jos jotakin ei muista, niin asiaa täytyy käydä kysymässä ja tarkistamassa Rusilan Martalta.
Viimeksi häneltä käytiin kysymässä, kuka oli Saloisten kirkon rakennusmestari.
"Olen pikkutyttönä käynyt vanhassakin kirkossa ennen kuin se paloi. Silloin meitä tyttöjä kiinnosti erityisesti se, että mitä porukkaa ovat ihmiset, joilla pitää olla omat penkitkin", Rusila kertoo.
Artikkelin lähde Kaleva