Pakopaikka todellisuudesta

Heikki Uusitalo teksti ja kuvat
Kaleva
Nivala Liukurengasmoottori käynnistyy ja konepajan katossa oleva valta-akseli liikuttaa kattopyöriä. Niiden ympäri kulkevat hihnat tuovat voiman koneisiin.
Jytke tasaantuu ja vieressä 101 vuotta vanha tasohöylä viiltää lastun metallista.
Olemme Nivalan Karvoskylällä. Vuosi on 2014, mutta miljöö on 1920-luvulta.
Nivalalaisen Tauno Hirven pihalta löytyy yhden miehen museo, mahdollisimman autenttinen vanha paja kaikkine koneineen ja tarvikkeineen. Paikka on nimeltään Konepajamuseo Keervärkki. "Olisihan sen hullun maineen saanut halvemmallakin", hän sanoo.
Halvemmalla ehkä - vähemmällä työllä ihan varmasti.
Hirvi on nimittäin kunnostanut ja entisöinyt konepajaan parikymmentä konetta - omaan piikkinsä. Kun koneet ovat järkiään satavuotiaita tai vanhempia, varaosia ei löydy kaupasta.
"Kaikki on pitänyt itse tehdä."
Pajassa on tietysti koppi johtajallekin, lasku- ja kirjoituskoneineen ja löytyypä sieltä Työmies-askikin.
Tauno Hirvi muutti vuonna 1977 Ruotsista kotikylälleen ja perusti metallipajan. Sen jälkeen keräilijä on hankkinut koneita ja tarvikkeita, jotka on ennallistettu viimeisen päälle alkuperäiseen kuntoon.
Vuonna 1996 Hirvi teki rakennuksen, johon on koonnut museon, joka on sopimuksesta auki.
"Yksityisellä voi olla vain esinekokoelma, mutta kyllä minä tätä museona pidän."
Koneet ovat toimivia. Vastaavanlaisessa pajassa on satakunta vuotta sitten valmistettu esimerkiksi vene- tai maamoottoreita.
Vanha tekniikka alkaa jo rakennuksen ovelta. Siinä on kellokorttikone, samalta aikakaudelta kuin muutkin laitteet.
Nyt ei olla kuitenkaan pelkästään tekniikasta kertovassa museossa. Hirvi on kiinnostunut teollisuushistoriasta kaikkine yhteiskunnalisine näkökulmineen. Sitä hän haluaa tuoda myös esille.
Hän kertoo esimerkin vanhoista valimotyöntekijöistä, joiden kohtalona oli usein kuolla kovin nuorena keuhkotauteihin.
"Luokkaerot olivat silloin valtavat. Omissa yhteisöissään ihmiset olivat kuitenkin läheisiä ja auttoivat toisiaan. Ihmissuhteet olivat nykyistä parempia, vaikka elämä oli muuten rankempaa."
Konepajan vieressä oleva kirjastopuoli tarjoaa näihin asiiohin taustatietoa. Hirven kirjastossa on yli tuhat teosta teollisuusperinteestä.
Museota on tarkoitus edelleen kehittää. Pajan puolelle on tulossa esimerkiksi ahjo.
"En ole mikään kuuman raudan seppä, mutta valaminen kiinnostaa."
Valamistaitojaan Hirvi esittelee esimerkiksi juhannuksen jälkeen Haapajärvellä pidettävillä seppä- ja perinnepäivillä.
"Se on minusta kotiseututyötä aidoimmillaan, kun näytetään ja siirretään vanhoja perinteitä."
Perinteen taltioiminen on museon perustehtävä. Hirvi on mahdollisuuksien mukaan ottanut myös paikallisuuden huomioon.
Konepajan lamput ovat esimerkiksi Åströmin nahkatehtaalta Oulusta. Vanhan höyryvoimalan generaattori on ollut Nivalan meijerin käytössä.
"Väitän, että se on Nivalan ensimmäinen sähkölaite."
Mutta mikä ihme saa miehen käyttämään vapaa-aikansa vanhanaikaisen koneistamon rakentamiseen?
"Tämä on minulle pakopaikka todellisuudesta."

Artikkelin lähde Kaleva