Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Oululainen Janne Körkkö matkusti viime vuoden tammikuussa Länsi-Afrikan Sierra Leoneen etsimään aihetta dokumenttielokuvalle. Ensialkuun Körkön oli tarkoitus tehdä Sierra Leonen entisistä lapsisotilaista kuvareportaaseja lehtiin, mutta yhtäkkiä hän huomasikin olevansa sen verran hyvin aiheen sisällä, että hän päättikin ruveta kuvaamaan elokuvaansa saman tien.
Lapsisotilaiden pariin Körkön johdatti amerikkalainen sotakuvaaja ja kuvajournalisti James Nachtwey, josta kertovan dokumenttielokuvan Sotakuvaajan hän näki jonkin aikaa sitten. Nachtwey on kiertänyt paljon Afrikassa ja tehnyt reportaaseja myös Sierra Leonesta.
Körkkö oli itsekin lukenut tarinoita lapsisotilaista ja päässyt keskustelemaan heidän kanssaan. Aihe tuntui niin tärkeältä, että hän halusi tarttua siihen heti mahdollisuuden saatuaan ja sopivan kontaktihenkilön löydettyään.
Sierra Leoneen Körkkö matkusti yksin. Siellä häntä oli vastassa entinen lapsisotilas Santigie Bayo Dumbuya. Toinen paikallinen yhteys oli maassa toimiva Suomen Pakolaisapu.
Media-alan opintojensa jälkeen Körkkö on ehtinyt kokeilla monenlaista kuvaamista, mutta juuri dokumentaariset reportaasit maailmalta ovat olleet lähimpänä sydäntä. Hän haluaa vaikuttaa ja herättää keskustelua sosiaalisista ongelmista.
Körkkö on muutamaan otteeseen viettänyt pitempiä aikoja ulkomailla ja matkustanut mielenkiintoisiin paikkoihin tekemään reportaaseja. Esimerkiksi Samoalla hän oleskeli kuukauden tsunamin tuhoja kuvaten.
"Se on rankkaa mutta myös älyttömän antoisaa. Minulla ei ole ollut hätää missään, ja aina olen ollut tervetullut. Vaikka olosuhteet ovat olleet vaatimattomia, niistä on löytynyt paljon tarinoita kerrottaviksi", hän selvittää.
Otoksiaan Körkkö on kaupannut lehtiin kuvitukseksi muiden kirjoittamille jutuille. Joskus hän on kirjoittanut kuvien kylkeen myös tekstiä. Koska aiempaa kokemusta lehtialalta ei ole ollut, on kontaktien eteen täytynyt nähdä paljon vaivaa.
Sierra Leonen sisällissodan päättymisestä on jo 12 vuotta. Körkön kokemuksen mukaan maa on nykyään suhteellisen turvallinen.
"Tietenkään tietyissä kaupunginosissa ja paikoissa ei länsimaalaisena voi yksin olla. Kameralaitteet ovat niin arvokkaita, että ne varastamalla joku saa äkkiä parin vuoden palkan", hän toteaa.
"En usko, että siellä niinkään väkivaltaisuuksia on. Se on enemminkin sellaista tilaisuus tekee varkaan -meininkiä."
Varkaustapauksista Janne Körköllä on kokemusta itselläänkin. Hän asui ensimmäiset kaksi viikkoa paikallisessa perheessä parin muun länsimaalaisen kanssa.
Eräänä yönä asuntoon murtauduttiin, ja varkaat saivat saaliikseen tietokoneita.
"Kameraani he eivät saaneet, sillä minulla oli kamerareppu tyynyn alla."
Kolmen ja puolen kuukauden aikana Körkkö kuvasi ja haastatteli monia entisiä lapsisotilaita ja vieraili heidän kotikylissään. Kun hän Suomeen palattuaan mietti tuottaja Mats Långbackan ja leikkaaja Tuomo Leinon kanssa, mikä tarinoista olisi tärkein, sellaiseksi tuntui nousevan nimenomaan Santigien tarina.
"Sodan loppuvaiheissa Santigie pelasti tuhoutuneesta kylästä pahasti haavoittuneen tytön. Silloin hänessä itsessäänkin tapahtui jotain. Hän halusi muutosta elämäänsä ja päätti, että jos hän selviytyy hengissä, hän alkaa tehdä työtä lasten eteen", Körkkö kertoo.
Kovia kokenut entinen lapsisotilas on sittemmin perustanut We Yone Child Foundation -järjestön, joka pyrkii auttamaan
alueen lapsia koulutielle.
Suburban Communities -dokumentista on jo kuvattu iso osa kuvituskuvia myöten. Tämän kesän kuvausjaksolla keskitytään tarinan rakentamiseen.
"Olemme kevään aikana käsikirjoittaneet tarinaa täällä Suomessa. Nyt käsikirjoitus on siinä kuosissa, että lähdemme tallentamaan niitä kohtauksia ja hetkiä."
Elokuvan on määrä olla valmis ensi vuoden aikana, ja sen toivotaan pääsevän kansainväliseen levitykseen. Suomessa yhteistyöstä on neuvoteltu muun
muassa Ylen kanssa.
Artikkelin lähde Kaleva