Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Keravalainen eläkkeellä oleva oppimateriaalisuunnittelija Anneli Salo teki keskiviikkona pitkän matkan Ouluun vain muutaman tunnin tähden.
Asia, joka häntä Ouluun veti, oli sitäkin tärkeämpi.
Erilaisille oppijoille, kuten näkö- ja kehitysvammaisille lapsille, suunnattuja koskettelukirjoja jo 20 vuotta sitten tehnyt Salo halusi tavata porukan, joka on todella ottanut uniikkien yksittäiskappaleiden tekemisen omaksi jutukseen.
Helsingissä sijaitsevan valtakunnallisen erikoiskirjasto Celian lastenkirjastonhoitaja Irmeli Holstein ei säästellyt kiitostaan.
"Oulu on ainoa laatuaan Suomessa! Vastaavanlaisia toimintaryhmiä ei ole", hän totesi. "Celian kokoelmissa on tällä hetkellä noin 870 koskettelukirjaa, joista 50 on oululaisten tekemiä."
"Tämän kuun lopussa lähtee vielä kymmenen uutta", kommentoi paikallisen koskettelukirjahankkeen primus motor ja kouluttaja Vuokko Keränen.
Upea kokonaissaavutus, kun ottaa huomioon, että Oulussa on innostuttu touhusta vasta 2010.
Viime syksystä saakka NNKY on tarjonnut tilat kokoontumisille, ja kirjoja on syntynyt myös Oulun yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden tekstiilityön sivuaineopiskelijoiden valinnaiskurssilla.
Koskettelukirjaväellä oli myös muutoin aihetta juhlakahveihin: oululaiset ovat juuri saanet Odd Fellow Lastenrahastosäätiön lahjoituksena 2 000 euroa.
Täysin vapaaehtoistoimintaan ja omaan rahoitukseen perustunut koskettelukirjaryhmä kykenee lahjan avulla kurssittamaan, esittäytymään ja hankkimaan työvälineitä sekä mate-riaalejakin.
Erityisen iloisia oululaiset ovat siitä, että euroista riittää myös korvaamaan eräänlaisena matkasaarnaajana toimivan Vuokko Keräsen kuluja.
Koskettelukirjaharrastus pitää näpeissään. Moni muisteli juhlakahveilla, miten oma osaaminen oli epäilyttänyt. Kova into oli tuottanut hyviä tuloksia.
Todettiin, että kirjoja voi tehdä myös yhdessä, kun kukin tekee ne asiat, joissa on vahvimmillaan.
Pioneerityötä tehnyt Anneli Salo sanoo olleensa pari vuotta vähän sivussa. Koskettelukirjamateriaalin keräämistä hän ei ole jättänyt.
"Mies uhkaakin aina välillä tilata roskalavan", hän nauraa.
"Kun menen kangaskauppaan, en katso vaan hypistelen!"
Artikkelin lähde Kaleva