Artikkelin lähde Kaleva
Neljännen kansainvälisen Art Ii Biennaalin taiteilijavalinnat viimeistellyt kuvanveistäjä Jaakko Pernu kertoo taiteilijoita valitessaan painottaneensa erityisesti heidän aiempaa kokemustaan ympäristötaideteosten toteuttamisesta.
Tämä taiteilijoiden valmius ulkotilan ja paikkasidonnaisuuden ehdoilla toimimiseen näkyy tämänkertaisen biennaalin teosten luontevassa asettumisessa paikoillensa ja ehkä myös niiden teemallisessa selkeydessä.
Virolaisen Timo Tootsin Henkilökohtainen valvonta-asema toistaa kovaäänisten kautta muurahaispesän äänet moninkertaisina ja punaiset muurahaisvalot sykkivät. Tekniikka nostaa pienen suureksi aistiemme eteen. Mutta kuka valvoo meitä?
Venäläisen Vladimir Durnevin keramiikasta toteuttama Kosmogoninen suo on komilaiseen mytologiaan perustuva runollinen kuvaus maailman synnystä, jossa sammakoilla ja itikoilla on keskeinen osa.
Latvialaisen Zilvinas Landzbergasin teos on kuin useasta päällekkäisestä muistikuvasta rakentuva kokonaisuus. Siinä paikka kertoo tarinaa menneestä ja puut kantavat muistoja mukanaan.
Norjalaisen Margrethe Pettersenin teoksessa saamen kielen ikuisuutta tarkoittavan sanan kaikki 17 kirjainta on istutettu maahan tähän ilmanalaan sopivista kasveista muovaten. Se on mielen ja kielen maisemaa kirjaimellisesti.
Iiläisen Antti Ylösen työssä Kulttuuri Kauppilan paikalla sijainneen palaneen koulun seinähirret saavat uuden tehtävän aurinkokellon rakennusaineina ja hiiltyneen pystyparrun varjo kiertää kellon kauniisti koveraa pintaa aina uudestaan. Aika palaa, monin tavoin.
Ruotsalaisen Birgitta Linhartin Tähtiportissa rinnastuvat 1500-luvun Iistä periytyvä kertomus Iin kirkkoa avaimella puolustaneesta Matias-kappalaisesta ja näkemys vahvoista luonnonpaikoista portteina ihmisen ja luonnon voimien kohtaamiselle.
Jaakko Pernun oma teos on lehtikuusesta työstetty ja edesmenneen ystävän nimikirjaimin nimetty ET. Säännöllisessä pyöreydessään se on myös kuin jostain kaukaa tullut puu puiston muiden puiden keskellä.
Latvialaisen Kristaps Gulbisin teoksen sijainti on ilmoitettu koordinaatein. Gulbisin Is this one real? on kätkötaidetta, CacheArt’ia, joka taas on osa geokätkennän kansainvälistä toimintakenttää. Taideteoksena se on salaperäinen ja piilotettu, mutta geokätköharrastajien kautta se tavoittaa yleisönsä maailmanlaajuisesti.
Leena Kangas
Artikkelin lähde Kaleva