Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Oulu Eläinten nahoista on tehty käyttötavaroita ja vaatteita jo yli kolmetuhatta vuotta sitten. Arkeologit ovat löytäneet ikivanhoja nahanriekaleita muiden muassa muinaisen Egyptin kaupunkeja kaivaessaan.
"Siperiasta on löydetty yli kaksisataa vuotta vanhoja ehjiä suolapusseja, jotka on tehty kalannahasta", oululainen Sirpa Juusola kertoo.
Kalannahan parkitseminen on ikivanha, suurelta osin napapiirin pohjoispuolella eläneiden alkuperäiskansojen parissa säilynyt käsityön muoto.
"Kalannahkaa hyödynnettiin napapiirin pohjoispuolella varmasti jo tuhat vuotta sitten."
Parkinnassa nahka käsitellään pajunkuorista liuotetulla kasviuutteella tai rasvalla, jolloin se kovettuu vaatteisiin tai tarvekaluihin soveltuvaksi raaka-aineeksi.
Juusola on parkinnut nahkoja kolmisen vuotta. Ennen mereneläviin tutustumista hän muotoili pääosin poron sekä lampaan nahkaa.
"Räätälöin itselleni syksyn vaelluksia varten anorakkia, johon olisi tarkoitus työstää olkapäät parkitusta kalannahasta."
Juusola on hieman huolissaan siitä, kestäisikö kalannahan sekä puuvillaisen anorakkikankaan välinen ompelusauma vaelluksilla rinkan painoa.
"Made kyllä kestää kulutusta jopa huonekalunahkana."
Ahven, hauki tai kuha jäävät Juusolan mukaan parkittunakin usein karheapintaisiksi.
"Suolaa, kananmunia, ruokaöljyä, joskus jopa mäntysuopaa on kalojen nahkoihin parkitessa uponnut."
Monen kalastajan halveksiman mateen nahka taas muuttuu parkitessa yllättävän sileäksi ja pehmoiseksi. Juusola on muotoillut mateesta muiden muassa kintaat sekä lampunvarjostimen.
"Made ei varjostimeksi venytettynä edes näytä kalannahalta, vaan enemmänkin pergamentilta."
Kalannahan käsittelystä kotiäiti kiinnostui muutamia vuosia sitten, kun hänen poikansa toi kotiin kaksi kalastamaansa madetta. "Poika pyysi, että ompelisin hänelle rahakukkaron mateennahasta."
Mateet perattiin ja nyljettiin, minkä jälkeen Juusola pakasti nahat. "Sitten jäin vain odottamaan parkitustiedon löytymistä."
Kalannahkoja voi kotona käsin muokatessa värjätä tekstiiliväreillä tai itse keitetyillä luonnonväreillä.
"Verihelttaseitikistä saa nahkaan oranssinpunaista väriä, sipulinkuorista keltaista."
Kalannahkoja Juusola hakee Oulun kauppahallista sekä Oulun alueen kalaravintoloista.
Parkitseminen on hidasta puuhaa. Yhden nahan parkitsemiseen saattaa mennä jopa kuukausi.
Kirjojen ahmimisen lisäksi Juusola on kurssittanut itseään ahkerasti. Hän on ollut mukana jopa kalannahan käsittelyn gurun, Ruotsin Sigtunassa kaloista vaatteita räätälöivän Lotta Rahmen kursseilla.
"Rahme tuntee muinaiset kalannahan käsittelyn menetelmät sekä työstää museoille historiallisten nahkavaatteiden jäljitelmiä."
Artikkelin lähde Kaleva