Iissä tutkitaan asuinpaikkaa

Riitta Taulavuori Kaleva
Ii Hyönteisten hyökkäykset eivät näytä häiritsevän Iin Pirttitörmällä maastokurssilla olevia Oulun yliopiston arkeologian oppiaineen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita.
"Palamatonta luuta!" hihkaisee joku päästä varpaisiin hyttysiltä ja punkeilta suojautunut arkeologinalku.
Joku toinen taas on ilmoittaa saaneensa kaivauslastalla esiin palasen palanutta luuta.
Kaivauksia johtava tohtorikoulutettava Ville Hakamäki kertoo, että löydetyt luut ovat peräisin riistaeläimistä. Tarkempaa tietoa eläinlajeista ei toistaiseksi ole.
Parisen viikkoa jatkuneissa kaivauksissa on löydetty toki muutakin kuin luunpalasia.
"Erilaisia työkalujen kappaleita, kuten tuluspiitä, sekä pronssiastian palasia ja jopa keramiikkaa", listaa Hakamäki.
Hakamäki kaivaa näytelaatikosta esiin pienen muovipussin ja pudottaa kämmenelleen keramiikka-astiasta peräisi olevan palasen. Keramiikaksi sen voi tulkita, kun palasta katsoo arkeologin tarkkuudella: siinä on viivamaista koristelua - onhan se kuin jostain astian reunasta!
Pronssiastian palanen ei ensisilmäykseltä näytä sekään kovin kummoiselta.
Opiskelija Emmi Koivisto ottaa avuksi jotain kättä pidempää. Sauvamaisen metallinpaljastimen mukaan palanen on kuin onkin metallia.
"Tuossa palasen reunassa näkyy hienovaraista vihreää, mikä paljastaa sen pronssiksi", Hakamäki opastaa.
Kaivausalueelta on löytynyt myös hopearaha, joka on parhaillaan konservoitavana. Alustavien tutkimusten perusteella hopearaha ruotsalainen ja peräisin 1300-luvun puolivälistä.
Alueen löytöjä voi Hakamäen mielestä pitää kaiken kaikkiaan merkittävinä.
Tällä tietoa löydöt ajoittuisivat Hakamäen mukaan rautakauden lopulle eli noin 1200-1300-luvuille jälkeen ajanlaskun alun.
"Ainakin luunpalaset sekä työkalujen ja astioiden kappaleet osoittavat, että tällä paikalla on ollut jonkinlainen tulisija, ja siitä taas voi päätellä tässä olleen asuinpaikka. Juuri tämän alueen myöhäisrautakauden asuinpaikoista meillä on ollut tähän asti hyvin vähän tietoa."
Alueelta on löytynyt jo aiemmin muun muassa pronssinen eläinriipus ja hevosenkenkäsolki sekä kullattu hela. Samantapaisten esinelöytöjen perusteella paikannettiin viime kesänä Iin Suutarinniemellä tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa myöhäisrautakautinen kalmisto, johon oli haudattu ainakin toistakymmentä vainajaa.
"Pirttitörmälläkin siis oletettiin ensin olevan kalmisto. Kaivausten kuluessa kohde on kuitenkin osoittautunut rautakauden lopun ja keskiajan alun asuinpaikaksi."
Pirttitörmää tutkimalla arkeologit toivovat tarkentavansa kuvaa tuon ajan ihmisten elämästä.
Mutta voisiko jo nyt jotenkin arvioida, millaisia ihmisiä Pirttitörmällä on aikoinaan asunut?
"He saivat elantonsa metsästyksestä ja kalastuksesta. Eivätkä he tainneet ihan rutiköyhää sakkia olla", Hakamäki tuumaa.

Artikkelin lähde Kaleva