Juhani Hakalahden Itkevä hauki, 1977, yli 30 vuoden takaa, on aina vaan ajankohtaisempi. Miten nyt kalat itkevät esimerkiksi Fukushiman ydinvoimalaitosraunioiden merialueilla?
Ja ovatko maailman ihmisoikeudet parantuneet siitä, millaisena Niilo Hyttinen esitti Etelä-Afrikan apartheid-tilanteen 1978 maalauksessaan Eteläafrikkalainen kohtaaminen? Rahan valta on kasvanut, ja mustan henkilön paikalle voisi sijoittaa köyhän kansalaisen mistä maasta tahansa.
Hakalahden ja Hyttisen valveutuneeseen elämänkatsomukseen kuului sana solidaarisuus. Tuo itsekeskeisestä nykyelämänmenosta kadonnut sana. Taiteilijoiden solidaarisuus ylti huoleen ihmisten tasa-arvosta ja toimeentulosta maapallon joka kolkalla, luonnosta, asevarustelusta, sodista ja niiden uhreista.
Hakalahden ja Hyttisen ei tarvinnut huutaa sanomaansa, he puhuivat maalaustensa hiljaisin, mutta tehokkain elein.
Hakalahden teoksissa on säestyksenä musiikin kubistinen rytmi yhdistettynä asetelmallisesti harkittuun punaiseen väriin.
Hyttisen taiteen sarkastiseen huumoriin sisältyy herkkä samaistuminen ihmisten tuntoihin niin Etelä-Afrikassa kuin Kainuussakin.
Hyttinen siteeraa pilke silmäkulmassa taiteen historiaa muun muassa omakuvassaan Taiteilija Sivellin, 1982 sekä
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>