Hänellä itsellään asepalvelus kesti sota-aikana neljä vuotta ja yhdeksän kuukautta.
Kauppila uskoo siihen, että oman ikäluokan miehillä ajatukset hyvin usein viipyvät sota-asioissa. Se on väistämätön osa miehen elämänkaarta.
"Sota-aika on asiana sellainen, joka muistuu mieleen, vaikka sitä ei haluaisikaan. Yksikseen kertaan niitä asioita, en ole koskaan päässyt niistä erilleen. Tuntuu hassulta, mutta surulliselta, että ne asiat koko ajan kiusaavat", Kauppila miettii.
Palvelukseen Kauppila astui viisi päivää talvisodan loppumisen jälkeen. Jo silloin oli arvattavissa, että palvelusaika tulee olemaan pitkä. Sinä aikana oppi tuntemaan aseveljet hyvin. Melkein jokaisen komppanian miehen etu- ja sukunimet muistaa, jopa sen mistä he olivat kotoisin.
"Kun taistelut alkoivat, tuttuja miehiä alkoi kaatua. Niistä kaikista oli pakko selvitä, mutta kyllä ne kaikki asiat tulevat mieleen. Ajatukset viipyvät niissä hyvin pitkään."
Palvelusaika alkoi Sallan suunnalla, josta komennus vei Syvärille. Sinne odotettiin syksyllä 1943 samanlaista suurhyökkäystä kuin Kannaksella sitten seuraavana kesänä alkoi.
"Kyllä se hyökkäys meidänkin lohkolla kovana alkoi. Kun välirauha tuli, sota ei meidän kaikkien kohdalla loppunutkaan, vaan sitten oli saksalaisten vuoro", muistelee hän.
Jokainen rintamalla palvellut joutui sotien jälkeen miettimään, mitä ryhtyy työkseen tekemään. Kauppilan valinta oli Oulun teknillinen koulu.
"Siihen päätökseen olen ollut tyytyväinen."
Rakennusmestariksi valmistuttuaan Raahen kaupungin palveluksessa tilapäisesti työskennelleen Kauppilan mielessä oli kuitenkin joku isompi työmaa.
Kun Vihannin Lampinsaaren kaivos käynnistyi, hän meni sinne töihin.
"Suurimman osan työurastani olen ollut Outokummun palveluksessa", Kauppila sanoo.
1950-luvun lopulla Kauppila toimi osaston vastaavana, jolloin omien vakituisten alaisten lisäksi hänen tehtäviinsä kuului urakoitsijoiden valvonta. Silloin kaivoksella rakennettiin paljon.
"Tarvittiin joku käyntipaikka, että pääsee viikonloppuna töistä irti. Ilman kesämökkiä elämä olisi ollut aika yksitoikkoista. Olen istuttanut kesämökille satoja puita ja pannut siellä paljon muutakin uusiksi."
Yli 40 vuotta kestäneen kuorotoiminnan lisäksi veteraanityö on Kauppilalle ollut yksi keskeinen ajanviettotapa.
"Kun välirauha tuli, sota ei meidän kaikkien kohdalla loppunutkaan, vaan sitten oli saksalaisten vuoro."
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>