Oulun Hiukkavaaran kasarmin tykkien pauke on hiljentynyt rumpusoolojen tieltä. Nimittäin bändit ovat vallanneet alueen perukoiden kivitalot. Vuokrattuja treenikämppiä on kymmeniä, erilaisia kokoonpanoja varmasti toista sataa.
Aivan aseista riisuttu ei asfalttinen pihapiiri kuitenkaan ole. Yhdessä entisistä armeijatuvista harjoittelee Sielunpyssy-kokoonpano, joka vastoin kasarmialueen heavypainoitteista valtavirtaa vaalii letkeää rapsoul-linjaansa.
Sielunpyssyn muodostaa kuusi, kutakuinkin oululaista nuorta miestä. "Me ollaan valtaosin itseopppineita instrumenttien suhteen", paljastaa kitaristi
Kun pöydälle nostetaan bändin musiikkityyli, tulee kokoonpanon henkilöluku hienosti esille. "Meidän soundi muodostuu kaikkien jäsenten musiikkimieltymysten yhtälönä. Minä biisejä tehdessäni sekoitan hip-hoppia ja soulia lauluun" Kastellin lukiosta juuri valkolakin ansainnut Ville innostuu.
"Me soitetaan musiikkia vailla genrerajoja" ,Steiner-koulun kasvatti Taneli nyökyttelee. Germaanista filologiaa yliopistolla lukeva Simo-Pekka miettii ja tiivistää: "Niin, meidän musiikki on yhtä kompromissia."
Suurella kokoonpanolla on kuitenkin haasteensa. Koko porukkaa on työlästä haalia yhteen studioon samalla seisomalla, kun rumpali opiskelee Helsingissä ja basisti suunnittelee ulkomaanmatkaa. Sielunpyssy on kuitenkin kasannut sievoisen biisiarsenaalin, jonka voi käydä heittämässä keikoilla.
"Esiintymällä me ollaan yritetty haalia valuuttaa studiosessioita varten, mutta onneksi nyt on tää oma, joka onkin kyllä koko Hiukkavaaran hienoin", Taneli viittaa nauhoituselektroniikalla varustettuun treenikämppään ja jatkaa. "Me ollaan rakennettu kaikki, tää väliseinäkin, itse." Ulkopuolisen silmin huone muistuttaa äänieristettyä varastoyksiötä, jonka kunniapaikalla komeilee pelikonsoli jalkapallopeleineen.
Pojat painottavat, että Sielunpyssy ei tee musiikkia rikastumisen toivossa, vaan pyrkii laukomaan sanomaa "kuin pyssyn suusta", mihin se lataa aiheensa elämästä. "Ja ilmastonmuutoksesta", Taneli lisää. Ville muotoilee bändin lyriikoiden sisältävän muuta kuin "perus-rockbiisi-rakkaustarinoita". "Myös menevässä biisissä voi olla filosofista ajatusta eikä pelkkiä tyhjiä sanoja."
Pyssyporukan musisointi vaikeutuu, kun Ville ja Taneli antautuvat armeijan vietäviksi heinäkuussa, mutta ennen sitä he aikovat vielä pyhittää kesäpäiviä tiukoille nauhoitussessioille. "Nyt, kun ollaan oltu jo Summerissakin telkkarissa voitaisiin yrittää vielä kypsyä ja jatkaa keikkailua etenkin Oulun ulkopuolella", Ville tähyää tulevaan.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>