ITE-avajaiset Kierikissä
Seireenit sousivat karhut maihin
ITE-taiteen kesänäyttelyn kontiot kertovat kulttuurisesta yhteydestä metsän valtiaaseen
Pia KaitasuoKalevaYli-Ii Kierikkikeskuksen rannan sääskipopulaatio ei ole uskoa hyvää onneaan: perjantaiseen kesäiltaan tulvahtaa yht’äkkiä kevyesti kesäpukeutunut ihmisjoukko, joka asettuu toviksi aloilleen. Itikoiden puffetpöytä on katettu. Pian sankka parvi ampaisee aterialle, jossa vallitsee kadehdittava rauha.
Huomion on sääskiltä näet vienyt pitkospuilla liikehtivä, kurkustaan ilakoita ääniä kirskahteleva nainen. Kivikauden nainen, simolaisen kulttuurivaikuttajan Virpi Portimon hahmossa, noudattaa luontoäidin jo Eevalle paratiisissa antamaa tehtävää: hän käy vonkaamaan.
Oulaisten Huimalta yllätysedustusJa mikä on Portimon vongatessa, kun rantaan sauvovat seuraavaksi pudasjärviset seireenit lauttansa keulakuvana vonkamieskarhu kuin Iijoen entistä uittoperinnettä ja vonkamiesten sukupolvia kunnioittaen.
Kuin suviselta navettapolulta tai lehmihaasta ovat nämä Koillismaan naiset, Piritta Timonen, Kirsi Kipinä, Jaana Valkola ja Marja-Liisa Tykkyläinen.
Sudeettipudasjärviseksi paljastuu ryhmän viides, Maaseudun Sivistysliiton (MSL) kulttuuritoimenjohtaja Liisa Heikkilä-Palo, joka kertoo tulleensa tuuraamaan yhtä avajaisspektaakkelin väliin jättämään joutunutta. "Mikäs minun oli tullessa. Edustanhan Oulaisten Huimaa", hän nauraa.
Sata karhua tarvitaan valloittamaan PariisiKarhut taas ovat ehtaa suomalaista mäntyä, nuoria, vasta viime viikolla Iijoen sivuhaaran Siuruajoen varrella Livolla syntynsä saaneita. Nämä metsän uroot näet ovat MSL:n ja pudasjärvisen Kaupunkikylät-projektin järjestämän karhunveistotyöpajan tulosta. Moottorisahauksen taidon ja miehisen mielikuvituksen ilmentymät ovat syyskuun loppuun asti olennainen osa ITE jokivarsilla -näyttelyä, joka levittäytyy Kierikkikeskuksen ympäristöön.
Karhunveistotyöpajan ideoinut taiteilija Kari Tykkyläinen voi hyristä tyytyväisyydestä. Viisitoista veistäjää ja kolme opettajaa saivat aikaan vaikuttavan kolmenkymmenen kontion keräymän.
Tykkyläinen elääkin ajatuksissaan jo ensi kesää, jolloin tälle onnistumisen tunteelle haetaan jatkoa. Miestä ajaa melkoinen motiivi. "Liisa haluaa viedä sata karhua Pariisiin näyttelyyn", hän kertoo tarkoittaen Liisalla juuri Maaseudun Sivistysliiton Liisa Heikkilä-Paloa.
Suomalainen ITE-taide näet on ehtinyt jo tehdä vaikutuksen eurooppalaisen nykytaiteen tuntijoiden keskuudessa. Tästä muistutti myös ITE Jokivarsilla -näyttelyn avajaispuheen pitäjäksi saatu Joensuun yliopiston perinteentutkimuksen professori Seppo Knuuttila, joka muisteli avajaisten yleisölle viiden vuoden takaista symposiumia Lontoon Tate Modernissa: suomalaisten ITE-aktivistien alustus - muun muassa Eelis Sinistön maailman esittelyineen - sai hetken hämmennyksen jälkeen auditoriollisen asiantuntijoita nauramaan vapautuneen hämmästyksen hengessä.
Knuutila luonnehtii suomalaista ITE-taidetta omalla tavallaan ainutlaatuiseksi. "Se on rosoista, ironista ja sydämellistä", professori näkee. Vähän niinkuin suomalainen huumori, jota professori on tutkinut sitäkin.
Professori Seppo Knuutilan mukaan suomalaista nykykansantaidetta ei voi määritellä tyhjentävästi: "Suomessa kuka tahansa voi olla ITE-taiteilija, mutta kuka tahansa ei ole."
Suomalaiselle visuaaliselle nykykansantaiteelle annettiin vuosituhannen vaihteessa lempinimi ITE. Se on lyhennys sanoista "itse tehty elämä".
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa> Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>