Esimerkiksi, jos et tiedä, että edessä on 1 200 metrin mittainen Oulaisten Vääräkoski, voitko pelätä, että kiikkerän kajakkisi kanssa voi käydä kehnosti?
"Ei hirvitä vielä, kun ei ole käsitystä, mitä on edessä", vantaalainen
Hän puhuu itsensä ja pariskunnan toisen osapuolen,
"Harkitsimme matkalla, voisiko kajakin sahata kahtia. Melat olivat saaneet yön aikana lisää painoa", Murtomäki makusteli samalla, kun Yliluoma hieroi aurinkorasvaa hänen käsivarsiinsa, jotka olivat päivettyneet Pyhäjoesta heijastuneista auringonsäteistä. "Eilen satoi lähes koko ajan."
Suomalaisen kesän kirjo on täyttänyt kajakkikaksikon muistoarkun jo melonnan kahden ensimmäisen päivän aikana.
Kaukaa saapuneiden vieraiden taktiikka on ollut tähän asti selvä. "Etenemme kiveltä kivelle. Löydämme kivet vasta aina kajakkimme alta."
Reissu on ollut pitkään suunnitelmissa. Niin pitkään, etteivät Pyhäjokimelonnan järjestäjät tahtoneet ensin uskoa, mitä kuulivat. Ajankohta oli outo.
"Otimme sähköpostilla yhteyttä marraskuussa, että järjestetäänkö melontaa enää. Jäät eivät olleet vielä tulleet."
Yliluoma kiteyttää - vaikeuksista huolimatta - melomisen hienouden: "Tässä saa perspektiiviä hieman enemmän, jos vain katsoisi kaupungissa naapurin ikkunasta sisälle. Ulkoilua ja luontoa."
Pyhäjokilaakson Vesiliikkujien puheenjohtaja
"Merijärven Pyhänkoskella on kaksi noin 500-600 metrin mittaista koskea, joissa nousevat voimakkaat, yli metrin korkuiset kuohut. Kaatumisia tulee."
Murtomäki ja Yliluoma ovat onnellisen tietämättömiä - vielä - Pyhälän sanoista. He lähtevät rohkeasti kohti suurta tuntematonta avoimin, koskenlaskijan mielin, ilman pelon häivääkään.
"Hirvitys iskee, kun haluaisi peruuttaa koskesta pois, mutta sitä ei enää pysty tekemään", Murtomäki kuvailee.
Myöhäistä katua valitsemaansa latua, kun kajakki on koskessa kellallaan.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>