Monelle nuorelle suviseurat ovat kesän huippuhetki. Näin toteaa myös 19-vuotias, papin ammatista haaveileva
"Fiilis kärsii, jos lähtee yöksi kotiin. Meillä on poikien kanssa yhteinen kimppavaunu, jossa olen ollut torstaista saakka. Maanantaina on kyllä pakko mennä töihin", hän kertoo.
Mikko Hintsala on käynyt suviseuroissa joka kesä, nyt meneillään on hänen 18. suviseurat. Vuosien varrella seurakentillä on tullut paljon tuttuja eri puolilta Suomea.
"Täällä tulee tuttuja tosi helposti. Kentällä liikutaan isolla porukalla ja kun vastaan tulee toinen porukka, juttelua syntyy ihan itsestään", hän selvittää.
Nuorten suviseurapäivät kuluvat talkootöissä, kavereita tapaillessa, ruokaillessa sekä puheita ja virsiä kuunnellessa.
"Täällä on turvallinen olo. Mukavaa, että saa olla puheiden äärellä. Milloin vain voi keskittyä kuuntelemaan sanaa", Mikko Hintsala sanoo.
"Teini-ikäisenä odotin seuroja vielä enemmän, laskin päiviäkin. Nyt tulee istuttua enemmän teltassa ja kuunneltua puheita", hän kertoo.
Vanhoillislestadiolainen elämäntapa ja usko eivät ole lestadiolaisperheiden lapsille aina itsestäänselvyys. Tytti Mäenpää ja Mikko Hintsala kertovat tuntevansa monia nuoria, jotka ovat luopuneet uskostaan. Molemmat ovat joutuneet pohtimaan myös omaa suhdettaan uskontoon.
"Välillä usko on ollut vaikeakin asia ja riparin jälkeen mietin sitä paljonkin. Siinä mielessä tämä elämäntapa ei ole ollut itsestään selvää", Tytti Mäenpää sanoo.
"Usko on aina jokaisen oma valinta. Silti on ahdistavaa kuulla, jos joku lähipiiristä luopuu uskostaan. Aina ei voi ymmärtää, miksi joku luopuu näin hyvästä ja unohtaa kuolemanjälkeisen elämän", Mikko Hintsala jatkaa.
Tytti Mäenpään mielestä vanhoillislestadiolaisen elämän parhaita puolia on voimakas sosiaalinen tukiverkosto. Kun hän muutti Espoosta opiskelemaan Ouluun, uusia kavereita löytyi helposti seuroista.
"Myös opiskelukaverit ovat suhtautuneet mukavasti. Monet kyselevät ihan asiallisesti ja vastaan ihan mielelläni", hän kertoo.
Muhoksella nuorten puhe oli Jämsän kristillisen opiston rehtorin
Kankkosen mukaan vanhoillislestadiolaiset nuoret elävät monien "maailmallisten" vaikutteiden alaisina. Esimerkiksi meikkaaminen, paljastava nuorisomuoti, rock- ja popmusiikki, alkoholi ja esiaviolliset suhteet ovat asioita, jotka eivät kuulu vanhoillislestadiolaisuuteen.
"Hyvä omatunto on oikeiden valintojen seurausta", Kankkonen tähdentää.
Tytti Mäenpää ja Mikko Hintsala kertovat miettivänsä koko ajan elämässään oikeita ratkaisuja.
"On paljon asioita, joista uskovaisena joutuu kieltäytymään. On luonnollista, että koko ajan punnitsee, mikä on omatunnon mukaista ja mikä ei", Mikko Hintsala sanoo.
"Kyllä sitä yrittää elää omatunto puhtaana. Mutta kukaan ei ole täydellinen ja aina voi pyytää anteeksi. Usko on elämän peruspohja ja asioita peilaa aina sen kautta. Silti uskovaisuus ei ole rajoittava asia, vaan ennemminkin turva ja ilon lähde", Tytti Mäenpää lisää.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>