Jos perintökirjana on alkuperäinen Olaus Magnus, niin onko se yhtä arvokas kuin alkuperäinen Schjerfbeck? Tai jos on sattunut perimään Sibeliuksen käsin kirjoittamia nuotteja, niin mitä niillä pitää tehdä? Myydä, lahjoittaa vai säilyttää kassakaapissa?
Oululainen yksityishenkilö, kutsukaamme häntä vaikkapa Paavoksi, on tällä hetkellä hieman ihmeissään miettiessään, mitä tehdä kymmenen vuoden takaisen isänperinnön kanssa, jonka arvokkain osa on hyvässä tallessa oululaisen pankin holvissa.
Alkuperäisen perinnön isä puolestaan peri isältään eli päähenkilömme isoisältä 50 vuotta sitten.
Isoisän ja isän aarre muodostuu pääasiassa kirjoista, mutta mukana on myös nuotteja ja karttoja.
Paavo, jota ovat alkaneet kiinnostaa perintöaarteiden markkinahinnat, säilyttää siis kallisarvoisinta osaa perinnöstään pankin kassaholvissa. Siellä on ollut jo vuosikaudet kääreessään Roomassa vuonna 1555 painettu Ruotsi-Suomen viimeisen katolisen arkkipiispan
Tuon jämerän kuvateoksen pakotetut nahkakannet aukeavat, kunhan osaat käsitellä oikein sen metallisia, käpälämäisiä hakasia. Kirja on todella tuhti, sillä siinä on 815 sivua jakautuneena 22 kirjaan ja 476 lukuun. Olaus Magnuksen kirjasta kuvineen on muodostunut eräs kulttuurihistoriallisen tutkimuksemme merkittävimmistä lähteistä.
"Kirjan ilmestyminen aiheutti sen ajan oppineiden piirissä melkoisen tyrmistyksen. Siitä tuli heti kuuluisa teos, joka käännettiin useille kulttuurikielille, italiaksi jo 1561. Toinen latinankielinen painos ilmestyi Baselissa 1567", kirjoitti akateemikko
Alunperin toiset sinisellä musteella, toiset mustalla tussilla kirjoitetut nuotit ovat kuuluneet säveltäjämestarin suosikkilaulajattarista toiselle, sopraano
Ekmanille Sibelius kirjoitti kaikki kolme viimeistä laulukokoelmaansa. Kun laulajatar oli päättämässä uraansa, hän kantaesitti vielä silloin Sibeliuksen lauluja.
Sibelius oli tyytymätön aikalaislaulajattariinsa nuoressa Suomen tasavallassa. Niinpä hän valitti päiväkirjassaan, etteivät muut laulajattaret edes ymmärrä hänen absoluuttista, ankarasti ottaen sanoista riippumatonta musiikkiaan, vaan "tekevät liian paljon", resitoivat jokaista säettä. Ida Ekman sai armon Sibeliuksen silmissä: "Ida Ekman on ymmärtänyt tämän, siitä hänen ylivertaisuutensa."
Paavon perimissä nuoteissa on vahva elämänmaku. Etenkin musteella kirjoitettuihin on joskus roiskahtanut joku pisara, ja pieni alue on muuttunut juoksevaksi siniseksi.
Flickan kom ifrån sin älsknings möte, jonka sanat on kirjoitettu sekä ruotsiksi että saksaksi, on ennättänyt elähdyttää aivan viime vuosinakin monia yksinlaulun ystäviä. Entäs sitten
Samoin kuin muutkin kokoelmaan kuuluneet nuotit, myös Vilse eli Verirrt on saanut sekä ruotsinkieliset että saksalaiset sanat. Saksantajaksi on merkitty
Våren flyktar hastigt
Vanhan kirjallisuuden päivät Vammalassa Sylvään koululla 27.-28.6.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>