Yksi niistä on kuitenkin nyt saatu päätökseen, kun Kyllösen ensimmäinen ja samalla viimeinen kirja Otsa hiessä ja varpaat kuurassa julkaistaan tänä iltana Limingassa kirjastossa.
Erkki Kyllösen kirjoittamat tarinat kokosi kirjaksi hänen vaimonsa
"Annoin Erkille lyijykynän ja ruutupaperivihon, ja sanoin, että nyt on aika. Seuraavana aamuna oli kirjoitettuna jo arkillinen hänelle rakkaimman ihmisen, oman äidin tarinaa", Anna-Liisa Kyllönen kertoo.
Erkki Kyllönen halusi kirjoittaa muistelmiaan ennen kaikkea suvulleen. "Hän sanoi aina, että ellen minä sitä tee, niin sitä eivät enää muutkaan muista sellaisena kuin minä sen muistan", Anna-Liisa Kyllönen sanoo.
Erkki Kyllönen tosiaankin muisti asioita tarkasti, sillä hän kirjoittaa kirjassa muun muassa ajasta, jolloin hän oli vain noin 10-vuotias.
Erkki Kyllönen kertoo kirjassaan hänen vanhempiensa, heidän vanhempiensa sekä muiden tuntemiensa ihmisten tarinoita.
Kertomukset sijoittuvat lähinnä Limingan seudulle, lähes koko 1900-luvun kattavalle jaksolle. Mukana on myös muutama tarina 1800-luvun puolelta, jotka Kyllönen on kuullut sukulaisiltaan.
Kirjan kustantajana toimineen Anna-Liisa Kyllösen mukaan Erkki halusi kirjoittaa tavallisista arkipäivän ihmisistä - työn raatajista ja ahkeroitsijoista, jotka tienasivat elantoaan kirjan nimen mukaisesti otsa hiessä ja varpaat kuurassa.
Anna-Liisa Kyllösen mukaan Erkki kirjoitti tarinoitaan sydämellisyydellä ja todenperäisesti.
Kertomukset on sävytetty kirjoittajan omalla hyväntahtoisella huumorilla, joka pilkahtaa hyvin usein esiin kirjan riveiltä ja niiden välistä.
Anna-Liisa kertoo, että Erkki kirjoitti tarinansa aina lyijykynällä ja aamuvarhaisella. Kun tekstiä alkoi kertyä useampia arkkeja, niitä alettiin kirjoittaa puhtaaksi tietokoneella.
Tässä vaiheessa Erkin muistilokeroista löytyi usein lisää asioita, jotka sitten lisättiin teksteihin. Näin tarinat kutoutuivat vähitellen kokonaisiksi.
Talvella 2001 tarinoille laitettiin piste, mutta kirjahanketta ei ehditty viedä sen pidemmälle ennen Erkki Kyllösen kuolemaa. Hautajaistilaisuudessa Anna-Liisa Kyllönen ja Elisa Parhiala päättivät, ettei Erkin tekstejä saa jättää pöytälaatikkoon.
"En kuitenkaan halunnut puuttua tekstiin, sillä sitten se ei olisi ollut enää Erkin kirja", Parhiala kertoo.
Anna-Liisa Kyllönen on onnellinen, kun hänen miehensä kauan kytenyt unelma kirjasta saatiin viimein toteutettua.
"On suuri ilo, että saimme tämän kirjan valmiiksi. Lisäksi tulee hyvä mieli siitä, että Erkki sai kertomiensa tapausten ja ihmiskohtaloiden myötä tallentaa ja tuoda julki kotiseutunsa sekä samalla koko Pohjois-Pohjanmaan arkipäivän ihmisten historiaa."
"Samalla tuntuu siltä, että Erkin muistoksi tehdylle työlle on nyt minun osaltani pantu piste", Anna-Liisa Kyllönen sanoo.
Erkki Kyllösen veljen
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>