Vanhuksen tarina on laulun arvoinen
tarinoimaan musiikin ja maalaustaiteen muodossa. ”Palvelukodit täynnä tarinoita – on aika kuulla ne” on oululaisen Kotokero-yrityksen pilottihanke. Hanke on osa Suomi 100 -ohjelmaa.
Sandra Järvenpää
Oulu
Eturivissä pidetään toista kädestä. Maija-Liisa ja Yrjö Nykänen ovat osallistuneet 11 muun lisäksi Jaarankartanon ja Hiirosenkodin palvelukotien sekä Kotokeron yhteistyöpilottiin, jonka päätösjuhlaa vietettiin keskiviikkona Hiirosenkodilla.
Juhlassa esitettiin yhteistyön aikana syntyneitä musiikkikappaleita ja kuvateoksia. Materiaaleina ovat olleet asukkaiden omat tarinat.
Yrjö Nykäsellä tarinoita riitti, ja yksi niistä jalostui kappaleeksi nimeltä Jeeppi pysähtyy. Laulu kertoo Nykäsen vuosien takaisesta työmatkasta, jolloin liukas tie heitti auton katolleen ojanpenkkaan. Kokemuksesta selvittiin kuitenkin säikähdyksellä.
”Palvelukodit täynnä tarinoita – on aika kuulla ne” on uudenlaista vanhusten hyvinvointipalvelua testaava hanke.
Kotokeron hanke jakautuu siis musiikki-, multimedia- ja kuvataideteosten tuottamiseen. Musiikin ja kuvakertomusten lisäksi tilassa oli nähtävissä asukkaiden maalauksista koottu tauluteos.
Nykäset ovat olleet naimisissa pian 63 vuotta. Nyt Maija-Liisa Nykänen on asiakkaana Hiirosenkodin palvelutalossa ja Yrjö Nykänen asuu edelleen kotona. Juuri tällaisia pariskuntia varten Kotokeron hanke käynnistettiin, Kotokeron Anne Siltavirta sanoo.
– Tällä hetkellä on paljon pariskuntia, joista toinen on muuttanut palvelukotiin ja toinen asuu kotona. Tästä johtuen heillä ei ole paljoakaan yhteistä toimintaa, joten halusimme myös sitä tässä pilotoida, Siltavirta sanoo.
– Lisäksi molemmat näistä Hiirosenkodin pariskunnista ovat sellaisia, joissa vaimolla on puheentuottamishäiriö. Näissä tapauksissa kuvat olivat tärkeitä apuvälineitä, joilla matkustettiin takaisin siihen aikaan, jolloin kaikki oli vielä hyvin.
Nyt Siltavirta sekä Jarkko Somero, toinen Kotokeron perustajista, miettivät, miten palvelua saataisiin näillä ehdoilla jatkettua. Tarkoituksena on kehittää palvelu, joka ei kuormita henkilökuntaa ja on vanhukselle maksutonta.
Siltavirran mukaan nimenomaan pariskuntien tukemisessa olisi mahtava työnsarka. Palvelussa huomio keskitettäisiin parisuhteen tukemiseen uudenlaisessa elämänvaiheessa.
Sekä Siltavirta että Somero ovat ammatiltaan sairaanhoitajia. Työkokemus onkin auttanut löytämään sanat vanhusten kanssa, joiden kommunikointi ei toimi enää entiseen tapaan.
Yritysidea pariskunnalle tuli pohtiessa omaa tulevaisuutta – millaisessa palvelukodissa itse haluaisi elää?
– Me tulemme olemaan hyvin toisentyyppisiä vanhuksia. Olemme tottuneet saamaan kaiken, koska suomalaisina meillä on kaikki mahdollisuudet. Fysiologiset tarpeet tietysti pysyvät samana, mutta ei tämä henkinen puoli, sanoo Somero.
Someroa ovat myös aina kiinnostaneet kovasti omien isovanhempien tarinat. Lapsena tuli kyseltyä paljon kysymyksiä, ja myöhemmin kertomuksista syntyi lauluja.
Someroa kiehtovatkin kysymykset, miksi meistä on tullut me ja minusta minä.
– Ja Oulusta Oulu, Anne Siltavirta lisää.
Vanhusten tarinat eivät siis ole ainoastaan henkilökohtaisia, vaan avaavat myös Oulun lähihistoriaa 50 vuoden takaa.
Suomi 100 -ohjelmaan hakeminen sai vahvistuksen, kun Siltavirta ja Somero huomasivat median kirjoittelevan vain negatiiviseen sävyyn vanhustenhoidosta.
Pariskunta yllättyi siitä, miten hyvin Jaarankartanon ja Hiirosenkodin palvelukodeissa hoidetaan ihmisiä. Siksi he halusivat tuoda kerrontaan myös iloisen sävyn.
Artikkelin lähde Kaleva 01.06.2017.