Tyrnävän kulttiyhtyeen paluu
Jarno Mällinen
Syksyllä 2009 Petri Hannusta harmitti – lievästi sanottuna. Hän oli kertonut bändikavereilleen seuraavan kevään keikoista Keski-Euroopassa. Suomen-kiertue oli yhä kesken.
– En muista, kuka sen sanoi ääneen: Me ollaan poikien kanssa puhuttu, ettei haluta lähteä, Hannus kertoo.
– Sanoin, että enpä lähde sitten minäkään mihinkään. Tehdään sovitut keikat ja sillä siisti.
Takaisku oli paha. Jolly Jumpersilla oli vahva nousukausi alla.
Toiseksi kitaristiksi liittynyt Arimatti ”Jude” Jutila, levytyssopimus saksalaisen Tug Recin kanssa ja kaksi kehuttua albumia olivat piristäneet puurtajabändin toimintaa.Suosio oli ennennäkemätöntä.
– 80-luvulla Tyrnävällä meidän päälle suunnilleen räittiin. Taistelimme vuosikymmeniä, ja 2009 teimme Suomessa loppuunmyytyjä keikkoja, laulaja-kitaristi-biisinikkari kertoo.
– Se oli mahtavaa, mutta vielä mahtavampaa oli tietää, että seuraavanakin keväänä mennään Keski-Eurooppaan. Oltiin käyty siellä jo monta kertaa, ja joka reissu oli edellistä parempi. Ulkomailla keikkailu oli itselleni tosi tärkeä henkireikä.
Kun Jolly Jumpersin viimeinen keikka 5. joulukuuta 2009 oli ohitse, lamaannus valtasi Hannuksen. Yksityiselämä oli jo valmiiksi muutostilassa.
Menköön sitten bänditouhukin, hän ajatteli.
– Muutin Jyväskylään enkä soittanut moneen vuoteen. Melkein oksetti nähdä kitara. Tuli blokki: osasin soittaa A-duurin ja d-mollin, soinnut jotka olin oppinut joskus 12-vuotiaana Tyrnävällä. Ei tullut riffejä, ei ideoita, ei mitään.
Välit yhtyetovereihin eivät Hannuksen mukaan katkenneet. Se sopii perinteiseen kuvaan Jolly Jumpersista: siihen kuuluvat kärhämät, jotka muiden kohdalla saattaisivat olla lopullisempia. Mutta rumpali Keijo Pirkola ja basisti Marko Leuanniemi ovat Hannuksen nuoruudenystäviä Tyrnävältä ja bändin perustajajäseniä.
Flaming Sideburnsissa soittanut Jutila oli tullut mukaan 2004 ja tuonut sovituksiin uudenlaista tarkkuutta ja kunnianhimoa.
– Eivät välit menneet Judeenkaan, vaikka monet ovat niin luulleet. Muut ihmiset tuntuivat olevan loukkaantuneempia kuin bändin jätkät, Hannus sanoo.
Hän ei muista, milloin riffejä ja melodioita alkoi taas syntyä. Tuskin ainakaan lyhytikäisessä Laitasaaren Keisari -kokoonpanossa, joka oli ”Jolly Jumpers -jukeboksi” (ja käväisi keikalla New Yorkissa).
Muutama vuosi sitten Jukka Nousiaisen kanssa koottuun Pettusville Alabamaan Hannus toi pikkuhiljaa uusiakin kappaleita vanhojen rinnalle. Jolly Jumpersin paluu lähti lämppäribändin etsimisestä Pettusvillelle.
– Ehdotin Porin-keikan järjestäjälle Jolly Jumpersia. Se oli niin tyhmä idea, että piti kysyä Keijolta ja Markolta. Pojat oli, että perkele, tehdään sitten.
Yhden keikan sopimisen jälkeen lisää tuli helposti. Kysyntää riitti: maine on säilynyt. Sen Hannus huomasi jo Pettusville-keikoilla.
– Ihmiset ovat ihmetelleet, että onko täällä Jolly Jumpers: Hannus lavalla ja tuttuja biisejä.
– Mutta ei mitään sellaista, että Hjallis Harkimo olisi tarjonnut areenakeikkaa.
Kesä olisi voitu viettää tien päällä, mutta keikat on rajattu tiukasti kuuteen: useampi ei tunnu tarpeelliselta, Hannus sanoo ja lisää, ettei rajaus koske bändin jatkoa.
– Jätän sen avoimeksi ja toivon, että muilla on samanlainen kutina.
fakta
Lähes 30-vuotias
Jolly Jumpers, aluksi Äppy, perustettiin keväällä 1980 Tyrnävällä.
Hajosi joulukuussa 2009.
Albumit:
Back to The Tom-Tom Town (mini-lp, 1987)
Woodshedding (1988)
More Than One Hundred Rabbits (1990)
Rurality (1993)
Tyrnävä (1996)
Ruis (1998)
Hometown Hi-Fi (2004)
Mobile Babylon (2006)
Fantom Zone (2008)
Keikoilla:
9.6. Vakiopaine, Jyväskylä
10.6. Validi Karkia, Pori
16.6. Telakka, Tampere
17.6. Tukikohta (Pikipop), Oulu
11.8. Loose, Helsinki
12.8. Tuba, Oulu
”Meni hana kiinni.
En soittanut moneen vuoteen. Melkein oksetti nähdä
kitara.”
Petri Hannus
Jolly Jumpers
Kiekko päätyyn ja miehet perään
Jarno Mällinen
Jolly Jumpers palaa keikoille kolmimiehisenä. Se on luontevaa kesän uudelleenjulkaisujenkin valossa: Ruis ja Hometown Hi-Fi ovat peruskokoonpanon viimeiset albumit.
– Rurality olisi himoituin, mutta sen oikeudet ovat jollain Mr. Universalilla, Petri Hannus sanoo.
Bändin treenitahti ei ole päätä huimannut. Kaksi viimeisintä kertaa olivat vuonna 2007 ja tänä keväänä.
Vielä yksi treeniviikonloppu, ja selkäytimessä olevat biisit ovat keikkakunnossa.
– Tykkään tietystä epävarmuudesta: kiekko päätyyn ja miehet perään. Mutta uskon, ettei me mennä keikoille haparoimaan.
Jolly Jumpersin musiikkiin kuuluvan rauhallisuuden muistaen huoleen ei ole aihetta. Hannuksen mukaan soitto on entisestään kypsynyt.
Paluutreenien tunnelma liikkui ”ekstaattisen ja orgastisen välimaastossa”.
– Ihan kuin jokainen olisi oppinut soittamaan tässä välissä. Kun ennen vein treeneihin uuden biisin, oli hirveä vääntö, että siitä sai valmiin. Nyt annoin ekalla soittokerralla vähän merkkejä, ja toisella kerralla biisi jo nauhoitettiin, hän kertoo.
Kyseessä on bändin Facebook-sivulta löytyvä Morning Glory.
– Tiesin heti, että se on Jolly Jumpers -biisi. Muita ei ole valmiina, kun en tiedä, onko siihen jatkossa tarvetta.
– Pettusville Alabama hajosi ja Porin-keikalle jäi vain Jolly Jumpers, laulaja Petri Hannus kertaa kevään tapahtumia. Nyt Pettusvillekin on koottu uudestaan, tavoitteenaan suomenkielinen materiaali. Hannus sukkuloi bändiensä
välillä Petäjävedeltä käsin. Sinne hänet vei pätevä syy: nainen.
Artikkelin lähde Kaleva 01.06.2017.