Suomi-neidon juhlaa Kärsämäellä
Suomen kunniaksi esiin eri-ikäisten
naistaiteilijoiden teoksia.
Eleonoora Riihinen teksti // Jukka-Pekka Moilanen kuvat
Eleonoora Riihinen, teksti
Jukka-Pekka Moilanen, kuvat
Kärsämäki
Ensivaikutelma: kirkkaita pastellivärejä ja satumaisia kaurissilmäisiä keijuprinsessoja, vieressä luonnollisessa koossaan pikku chihuahua käsilaukussa. Niin sievää ja söpöä! Mutta lähempi tarkastelu paljastaa karmivia yksityiskohtia ja ristiriitaisuuksia. Kaurissilmäisen neidon rintalastassa onkin verta tihkuva reikä. Jokin häiritsee myös kipsinaisfiguurin pääkallohatun, turkissomisteiden ja koiranpennun yhdistelmässä.
Ars Kärsämäki nostaa Suomen juhlavuonna esiin naistaiteilijoiden teoksia. Kolarilaisen kuvanveistäjä Essi Korvan kuratoiman näyttelyn teema on Nice-asiaa naisilta.
– Näyttelyä kootessani minulle oli hyvin selkeää, että haluan nähdä naistaiteilijoiden tekemää taidetta naisista ja naiseudesta, hän sanoo.
Nahkurin Taidetalon alakerrassa ripustus on vielä kesken päivää ennen perjantain avajaisia. Kuvanveistäjä Marianne Siri asettelee paikalle teostaan Madonna ja pentu. Koiranpentu naisveistoksen sylissä on shar pei. Kyseessä on kiinalainen ihopoimuistaan tunnistettava koirarotu, joka on jalostettu hyvin sairaaksi.
– Teos käsittelee arvovalintoja. Tässä on kaksi eläintä läsnä, joista toista kohdellaan eri tavalla kuin toista, Siri kertoo.
Naisfiguurin pääkoristetta varten taiteilija nylki ja käsitteli irtileikatun ketun pään, jonka hänelle toimitti laillistettu metsästäjä Ivalosta. Vaikka kallon käsittely oli likaista, veristä ja haisevaa, lopputulos on kiillotettua ja kaunista. Prosessi jää näkymättömiin kuten eläinteollisuudessa yleensä.
Sirin teokset keskustelevat mielenkiintoisella tavalla Anna-Maija Mettälän akryylimaalausten kanssa. Pastel goth -tyylisissä söpöyttä ja synkkyyttä yhdistävissä teoksissa näkyy myös pääkallosomisteita ja eläimiä.
Länsimaisen taiteen historia on myös naisvartaloiden kuvauksen historiaa – lähinnä miesten luomana. Näyttelyn tiedotteessa Korva kirjoittaa, että hän haluaa nostaa esiin suomalaista naiskuvaa, joka on ”paljon muuta, kenties kaikkea muuta” kuin Elovena-tyttöyttä.
Moninaisuus näkyy taiteilijavalinnoissa sikäli, että vaikka Taidetalo Nahkurissa on nähty viime vuosina nimenomaan nuorten taiteilijoiden teoksia, Korva halusi mukaan myös kokeneempia ja varttuneempia tekijöitä.
– Tapa jolla nainen katsoo maailmaa ja ruumistaan muuttuu iän myötä. Siksi halusin ottaa eri-ikäisiä taiteilijoita mukaan, Korva perustelee.
Näyttely onkin tänä kesänä silmiinpistävän figuratiivinen. Ruumiillisuus konkretisoituu etenkin Navetta-gallerian puolella, jossa Johanna Lemettisen lihallisuutta huokuvat öljyvärityöt vangitsevat katseen jo kokonsa takia. Tied down -teoksen sidottu nainen ja Julmuuden lumo -teoksen mustelmansävyiset kasvot saavat katsojan pohtimaan naisen seksuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen liitettyjä valta-asetelmia. Onko katseen ja halun kohteena oleminen yksiselitteisesti objektina olemista?
Lemettisen fotorealismia lähestyvien töiden rinnalle on ripustettu Paula Suomisen abstraktin ja esittävän kuvan välillä liikkuvia maalauksia sekä Ilona Kivijärven installaatiota, Miia Hamarin maalauksia ja puuveistos.
– Näyttelyssä on esillä perinteisiä käsityötekniikoita, joiden toteuttaminen vie aikaa. Esillä on myös taiteilijoiden vanhempia töitä. Haluan osaltani vastustaa taidemaailmaankin syntynyttä kertakäyttökulttuuria, Essi Korva sanoo.
Hän lisää arvostavansa myös uudempia tekniikoita, valokuvaa ja mediataidetta, joita on myös esillä yhdessä Taidetalo Nahkurin huoneista.
Ninni Korkalon videoteos Eu vim de longe / I came from faraway on näyttelyn ainoa selkeästi kulttuurista ja sukupuolista moninaisuutta edustava teos. Siinä Brasiliasta Suomeen muuttanut transnainen pohtii taustaansa ja identiteettiään.
Samassa tilassa on kuultavana Meri Nikulan ääniteoksia kymmenen vuoden ajalta, Niiden täysin orgaanisesti tuotettu äänimaisema palautuu jälleen ruumiillisuuteen.
– Kun opiskelin taidetta, minulle muodostui dogma, että käytän vain omaa ruumistani, ääntä ja vartaloani taiteen tekemiseen. Olen oma materiaalini, Nikula sanoo.
Lisää verkossa
katso kuvagalleria kaleva.fi
Fakta
Ars Kärsämäki 2017
Vuosittain vaihtuva teema nostaa esiin taiteen eri lajeja ja ilmiöitä.
Vuodesta 2005 saakka näyttely on nostanut erityisesti esiin nuorten tai nuorehkojen taiteilijoiden teoksia. Tänä vuonna mukana on myös iäkkäämpiä tekijöitä.
Teemana tänä vuonna on Nice-asiaa naisilta. Näyttely nostaa esiin naisten itsensä luomia naiskuvia. Teeman mukaisesti kaikki 10 taiteilijaa ovat naisia.
Esillä on installaatioita, maalauksia, veistoksia, piirroksia, grafiikkaa, videotaidetta, äänitaideteos.
Tämän kesän näyttelyn on koonnut kuraattori Essi Korva.
Näyttely on avoinna 17.6–30.7., ti–pe kello 12–18, la–su kello 12–15 Taidetalo Nahkurissa (Keskuskatu 25, Kärsämäki).
Kärsämäen kirjastossa (Haapajärventie 1) on esillä Paula Suomisen sekä Anna-Maija Mettälän töitä.
Mukana 10 taiteilijaa
Näyttelyssä ovat mukana: Meri Nikula, Mia Hamari, Ninni Korkalo, Ilona Kivijärvi, Johanna Lemettinen, Anna-Maija Mettälä, Eveliina Paksuniemi, Marianne Siri, Paula Suominen, Kaisa Väyrynen.
Taiteilijoista kahdeksan on
kotoisin tai asuu tällä hetkellä Pohjois-Suomessa.
Taideyhdistys
taustalla
Kärsämäen kesänäyttelyitä on järjestetty vuodesta 2002.
Taideyhdistys Elsuupa ry on vastannut kesänäyttelyn järjestämisestä vuodesta 2006.
Näyttely tarjoaa vuosittain yhdelle nuorelle taiteilijalle tilaisuuden kokeilla taitojaan näyttelyn kuraattorina.
Taideyhdistys Elsuupa ry valitsee kuraattorin yleensä edelliskesän taiteilijoista.
Marianne Sirin valkea kipsiveistos Madonna ja pentu (vas.) ja Anna-Maija Mettälän karkkiväreissä hehkuva
Fenrir-maalaus muodostavat yhdessä kiinnostavan visuaalisen ja sisällöllisen kokonaisuuden.
Kuvanveistäjä Marianne Siri demonstroi baletin perusasentoa, jossa Unissani olen balettitanssija (2015) -teoksen proteesijalkainen naishahmo seisoo. – Proteesit eivät ole vielä kehittyneet sille asteelle, että niillä pystyisi tanssimaan balettia. Siitä tulee teoksen nimikin.
Johanna Lemettisen kaksi metriä korkea öljyväriteos Julmuuden kasvot (2014) täyttää suuren oviaukon.
Ilona Kivijärveltä (vas.) on esillä installaatioita ja Meri Nikulalta ääniteoskokoelma. – Mikään ei ole itsestään selvää, kun tutkii omaa sukupuoltaan,
Kivijärvi sanoo.
Kipsinen Don Sfinx (2014) kuuluu Marianne Sirin teoskokonaisuuteen,
joka pohtii ihmisten ja eläinten suhdetta.
Artikkelin lähde Kaleva 17.06.2017.