Kuinka sorsapoikue saatiin taas kokoon
ja ikäihmisten iloksi Oulunsalossa.
Riitta Taulavuori, teksti
Tiina Wallin, kuvat
– Minulle tämä on positiivisimpia kokemuksia koko 40-vuotisen urani aikana. Että tällä tavalla minun jutuistani pidetään huolta ja että niitä arvostetaan, sanoo iiläinen kuvanveistäjä Sanna Koivisto.
Kuvataiteilija Koivisto on tullut Oulun museo- ja tiedekeskus Luupin tutkija–konservaattorin Päivi Kyllönen-Kunnaksen kanssa Oulunsaloon pitämään työpalaveria.
Juuri nyt kaksikko tekee Salonkartanon palvelukeskuksen tonttialueella eräänlaista loppukatselmusta, jonka kohteena on Koiviston vuosina 1998–2001 toteuttama installaatio Tarinanpaikka.
Installaatio koostuu kahdeksasta pronssiveistoksesta, pyöreämuotoisista kivenmurikoista, puisesta laiturista, hiekasta, perennoista, puista ja pensaista. Puut ja pensaat ovat kuuluneet Oulunsalossa vaikuttaneen kuvataiteilijan ja kuvataideopettajan Hilja Tolvasen (1879–1959) pihapiiriin.
Vuosien kuluessa Tarinanpaikka vaipui vähän kuin unohduksiin: se ränsistyi ja joutui jopa ilkivallan kohteeksi. Samoin teoksen idea lasten ja vanhusten yhteisestä kohtaamispaikasta jäi toteutumatta.
Mutta nyt näyttää siltä, että teos on taas löydetty – niin kuin se onkin. Muutama vuosi sitten alkanut ennallistus on viime silausta vaille valmis.
– Näin pitkäaikainen ja monen tahon kanssa yhteistyönä tehty ennallistus on uutta meidänkin toiminnassamme, Päivi Kyllönen-Kunnas kertoo.
Luupin asiantuntijat ovat tehneet yhteistyötä Oulun tilakeskuksen kiinteistömanagerien ja kiinteistönhoitajien kanssa. Konsultointiapua on saatu taiteilija Koivistolta.
Sysäyksen oulunsalolaista merenrantamaisemaa kuvaavaan installaatioonsa Koivisto sai alun perin keskusteluistaan Oulunsalon silloisen kunnan sivistysjohtajan Markku Seppäsen kanssa.
Pronssiveistosten aihevalinta, eläinperheet, oli Koivistolle varsin luonteva.
Veistoksiin on valettu kahta pentuaan pesevä äitikissa, laiturilla loikoileva kollikissa, kivellä kuutin kanssa köllöttelevä emohylje sekä sorsapoikueita.
Äitikissan esikuvana oli Koiviston oma lemmikki, jonka emon elkeitä taiteilijalla tuli tarkkailtua herkeämättä.
– Minä rakastan eläimiä, ja minussa myös herää aina pieni lapsi, kun saan tehdä niitä!
Koiviston mielestä eläinveistokset tarjoavat oivalliset puitteet sukupolvien kohtaamiselle ja yhteisille tarinatuokioille.
– Tiedän, että lapset rakastavat eläimiä, ja että vanhuksillakin on muistoja lapsuutensa eläimistä.
Kun Oulunsalo yhdistyi Ouluun, installaatio siirtyi osaksi Oulun kaupungin kokoelmaa.
Kyllönen-Kunnas kertoo, että kaupungin kokoelmien ulkoveistosten ja muiden julkisen taiteen teosten kuntoa seurataan suunnitellusti ja ”monitahoiseen priorisointiin perustuen”.
– Vuonna 2014 havaitsimme, että Tarinanpaikasta puuttui pronssiosia, alueen kasvusto oli villiintynyt ja että myös laiturin osia oli rikkoontunut. Meillä ei ollut luonnosdokumenttia teoksesta, joten otimme yhteyttä Sanna Koivistoon tarkempia tietoja saadaksemme.
Ennallistuksen aikana Koivisto valmisti kadonneen kolmen sorsanpojan ryhmästä mallin, jonka perusteella Lapinlahden Taidevalussa voitiin valaa osa uudestaan.
Toinen kadoksissa ollut pronssiosa, nuori sorsa, löytyi lähistöltä.
Ennallistetun teoksen julkistusjuhla pidetään Salonkartanon pihapiirissä 3. elokuuta, ja kunniavieraiksi kutsutaan palvelukeskuksen ikäihmiset sekä viereisen Saloilan päiväkodin lapset.
Ohjelmassa on ainakin juhlapuhe, tutustumiskierros teoskokonaisuuteen sekä kestitystä.
– Pillimehut, piparia ja jotain tämmöistä, Koivisto paljastaa.
Oulun Luupin museopedagoginen tiimi valmistaa julkistusjuhlaan mennessä julisteen, jossa kerrotaan installaation eläinhahmoista ja muista osista.
Sanna Koiviston muun muassa
hyljeveistoksista koostuva installaatio sijoittuu Salonkartanon
palvelukeskuksen tontille. Aivan naapurissa on Saloilan päiväkoti.
Pentujaan pesevä äitikissa sijaitsee hieman erillään muista veistoksista. Se on Salonkartanon palvelukeskuksen sisäänkäynnin tuntumassa.
Sorsaveistosten osia joutui vuosien varrella ilkivallan kohteeksi. Yksi
kolmen sorsan poikue piti valaa uudestaan.
Artikkelin lähde Kaleva 22.06.2017.