Sateenkaarilippu vapauttaa ilmapiiriä
oululaisravintolana virallisesti käyttöön seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen
puolesta liehuvan tunnuksen.
Anssi Juntto
Suuressa maailmassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta liehuvat sateenkaariliput ovat tuttu näky ravintoloiden ovilla.
Oulussa sateenkaarilippu kiinnitetään aittaravintola Tervasoihdun seinään kaupungin ensimmäisen ja vielä ainoan virallisen ”sateenkaariystävällisen” pation merkiksi.
– Olen aina haaveillut, että Oulussakin olisi paikka, jossa voisi olla terassikeleillä. Olen kulkenut yössä jo 20 vuotta, ja aina se kokoontumispaikka on ollut kirjaimellisesti joku kellari, johon diskreetisti kadotaan, ihotautilääkäri-kirjailija Toni Aho toteaa.
Aho oli heittänyt ajatuksen homoystävällisestä patiosta Tervasoihdun yrittäjille jo parisen vuotta sitten.
Hän oli yrittänyt vakuutella, että sateenkaarilippu toisi paikkaan lisää porukkaa hiljaisempinakin iltoina.
Tuolloin ajatus jäi vielä hautumaan.
Asia tuli ajankohtaiseksi, kun Tervasoihdun konseptia ruvettiin miettimään uudelleen. Edellisen omistajan aikaan Tervasoihdun vakioasiakkaina oli paljon teatteriväkeä ja muita kulttuuri-ihmisiä. Paikka oli myös merkitty gay map -oppaisiin.
Nyt tuota muutaman vuoden takaisen omistajanvaihdoksen myötä kadonnutta identiteettiä ja mainetta ollaan hamuamassa takaisin.
– Tänä päivänä se, että pystyy olemaan yhteyksissä järjestöihin, yhteisöihin ja erilaisiin ryhmiin, on olennaisen tärkeää ympärivuotiselle ravintolatoiminnalle. Meillä on ollut haasteita siinä, että talven tullen tori vaipuu unholaan. Pyrimme herättelemään elämää perinteikkäässä torimiljöössä tarjoamalla asiakkaillemme hienoja kokemuksia ympäri vuoden, ravintoloitsija Omar Ikni kertoo.
Sateenkaariystävällisen Tervasoihdun avajaisten ohjelma on koottu ravintolan ja Ahon yhteistyönä.
Alkuillasta Jokainen on vähän homo -hitistään tunnettu Jukka Takalo laulaa ja soittaa patiolla, ja myöhemmin Kinky Carnival Burlesque ja eroottinen tanssija John Borno esiintyvät aitan puolella sisätiloissa.
Se, onko ohjelmaa tarjolla muulloinkin kuin avajaisissa, jää nähtäväksi. Konsepti hakee vielä muotoaan.
– Menemme pikkuhiljaa, askel kerrallaan ja kuuntelemme asiakkaidemme reaktioita ja toiveita, Ikni lupaa.
– Jos lähtee liikaa rummuttamaan, sekin voi olla haitaksi. On viisaampaa aloittaa matalalla profiililla, Aho nyökkää.
– Mutta kyllä minä aion tuohon seinään sateenkaarilipun kaivaa avajaisiin.
Oululaista homohistoriaa tutkineen kirjailijan ja kulttuuriantropologin Jenny Kangasvuon mielestä sateenkaarilippu on tärkeä jo turistienkin kannalta.
– Kun itse kuljen vieraassa kaupungissa, kahvilaan on mukavampi ja helpompi mennä, jos siellä on sateenkaarilippu tai -tarra, Kangasvuo kertoo.
– Jos täällä on lippu salossa koko kesän – satoi tai paistoi ja oli porukkaa tai ei – se tekee sateenkaariväkeä näkyväksi. Setan bileet ovat silloin kuin ovat, jos joku jaksaa ne järjestää, ja Yöhuikka ja vastaavat ovat yökerhoja, jotka ovat avoinna vasta illalla. Tänne taas voi tulla kahville tai päiväkaljalle ja mennä ajoissa nukkumaan.
1970-luvulla Oulun homoyhteisössä puhuttiin ”kolmesta ässästä”, Saluunasta, Sarkasta ja Seurahuoneesta.
Muun muassa ennen nykyistä Setaa homoseksuaalien oikeuksia ajanut Psyke ry kokoontui Sarkan kabinetissa.
– Sarkka on Oulun vanhin edelleen toimiva homobaari, Kangasvuo vahvistaa.
Monet ravintolat tosin ovat olleet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen suosikkipaikkoja vasten tahtoaan.
Vaikka sateenkaarikansa on tuonut baariin maksavia asiakkaita, heitä on saatettu kohdella huonosti ja yrittää karkottaa pois.
Vastaavasti yöllä valomerkin jälkeen baarin edustalla on voinut saada turpaansa joltain humalaiselta ihan vain seksuaalisen suuntautumisen takia.
Virallisemmat tapahtumat ovat yleensä olleet Setan järjestämiä.
Sateenkaariystävällisessä Tervasoihdussa Seta ei ole mukana. Ahon ja Kangasvuon mielestä se voi olla ihan hyväkin asia.
– Tämä ei ole ihmisoikeuskysymys. Tämä on vain paikka, johon kehtaa tulla. Minusta on hyvä, että voi pitää vaikka vähän silmäpeliä, eikä tarvitse pelätä, että joku tulee heti aukomaan päätään. Jos tulee, voi osoittaa sateenkaarilippua. Jo se vapauttaa ilmapiiriä, Aho naurahtaa.
– Jotain se kertoo Oulusta, että homo- tai lesbotoiminnan järjestäminen on pääosin ollut Setan harteilla vuosikymmenien ajan, Kangasvuo jatkaa.
Hänen mielestään on kiva ja hyvä, että yrittäjätkin tajuavat potentiaalin.
Ravintoloitsija näkee sateenkaariystävälliseksi paikaksi profiloitumisen pelkästään positiivisena asiana.
– Itselläni on kyllä vain myönteisiä kokemuksia sateenkaariväestä. He osaavat pitää hauskaa, Ikni toteaa.
Tervasoihdun sateenkaariystävällisen pation avajaisia vietetään tänään perjantaina.
FAKTA
Oululaisen homohistorian ravintoloita
1970-luvulla oululaisessa homopiireissä puhuttiin ”kolmesta ässästä” eli Saluunasta, Sarkasta ja Seurahuoneesta. Usein mainittiin myös nykyisen 45 Specialin paikalla ollut vanha Zivago.
1980-luvulla tapaamispaikkoja oli useita, ja paikat vaihtuivat nopeasti.
1990-luvun alussa San Francisco yritti profiloitua avoimena homobaarina, mutta asiakaskunta ei ottanut sitä omakseen, niinpä se katosi katukuvasta muutaman kuukauden jälkeen. Pelko leimautua oli ilmeisesti vielä niin suuri.
1990-luvun lopulla seksuaalivähemmistöt löysivät hotelli Apollon yhteydessä toimineen Hilpeä huikan ja etenkin sen yökerhon Yöhuikan, joka on pitänyt pintansa ykköspaikkana aina tähän päivään saakka.
Kun Yöhuikkaan tehtiin 2000-luvun alkupuolella remontti, sen paikan otti joksikin aikaa Bar Becksu. Loppuaikoina Becksu toimi tilausravintolana, joka oli käytännössä auki vain silloin, kun Seta järjesti siellä bileitään.
Viime aikoina Seta on pitänyt bileitä Vanhalla Paloasemalla.
Omar Ikni uskoo, että Tervasoihdun profiloituminen
sateenkaariystävälliseksi
(tai homoystävälliseksi)
ravintolaksi on pelkästään
myönteinen asia.
Artikkelin lähde Kaleva 02.06.2017.