Pyhäjärveltä löytyi tieteelle uusi kääpälaji ja -suku

Pekka Rahko

Oulu

Kokenut oululainen kääpätutkija Matti Kulju oli ihmeissään, kun hänen Heino-veljensä toi syksyllä 2014 tunnistettavaksi Pyhäjärveltä traktoritieltä irroitetuista kannoista löytämiään kääpiä.

Näytteistä muutama kuului lajiin, joita Matti Kulju ei tuntenut lainkaan.

– En löytänyt mitään vastaavaa lajia, enkä keksinyt edes, mihin sukuun näytteet voisivat kuulua, Kulju muistelee.

Kulju lähetti näytteet Suomen ympäristökeskuksen kääpäasiantuntijalle Heikki Kotirannalle.

– Heikkikin totesi, ettei tällaista ole olemassakaan, Kulju kertoo. Kotiranta lähetti käävät edelleen Helsingin yliopistolle Otto Miettiselle.

Miettisen tekemä dna-sekvensointi paljasti, että laji on tieteelle kokonaan kuvaamaton ja lisäksi varsin kaukaista sukua muille tunnetuille kääpälajeille.

Niin kaukaista, että oli perusteltua kuvata tieteelle kokonaan uusi suku, johon tämä laji sijoitettiin.

Nyt on ilmestynyt Kuljun, Kotirannan ja Miettisen artikkeli, jossa laji ja suku kuvataan tieteelle uutena. Laji sai tieteelliseksi nimekseen Caudicicola gracilis ja suomenkieliseksi loukkokääpä.

Laji löytyi Pyhäjärveltä samasta kannokosta uudelleen syksyllä 2015, kun sitä käytiin varta vasten tutkimuksiin etsimässä. Sitä ei ole edelleenkään tavattu mistään muualta.

– Paikka on ihan tavallista korpimaista talousmetsää, jollaista on Suomessa hirveästi, Kulju kertoo.

Loukkokääpä kasvaa kuitenkin piilossa kantojen alla, ja nimenomaan kovissa kannoissa, joita ei käsin saa väännettyä maasta. Kuljun mukaan erikoinen kasvupaikka selittänee sen, miksi lajia ei ole muualta löydetty.

Intendentti, sienitieteen dosentti Otto Miettinen ei muista, milloin Suomesta olisi viimeksi löydetty uusi kääpälaji, jonka myötä pääsee kuvaamaan myös tieteelle uuden suvun.

– Sadan vuoden taakse siinä mennään, Miettinen arvelee.

Uusia sukuja kyllä kuvataan Miettisen mukaan toisinaan, mutta silloin ovat kyseessä jo tunnetut lajit, joiden sukulaisuussuhteita uudet tutkimusmenetelmät laittavat uusiksi.



Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 03.06.2017.