Mihin “ryssä” katosi sotamuistomerkistä?
Tarinoita menneisyydestä
Venäläinen nimettiin ryssäksi sotamuistomerkissä Pulkkilassa, kun muurattu kivipatsas paljastettiin 1933. Muistomerkin laatassa Pulkkilantien ja Pakkalantien risteyksessä luki, että ”tässä Sandels suomalaisineen löi ryssät”.
Toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvulla kyltti uusittiin. Teksti säilyi muuten entisellään, mutta ”ryssä” vaihdettiin sanaan ”vihollinen”.
Sandelsilla ja muistomerkillä viitataan Suomen sodassa 2.5.1808 käytyyn Pulkkilan taisteluun, jossa Ruotsin valtakunnan Suomen armeijan ruotsalainen eversti Johan August Sandels komensi miehensä hyökkäykseen venäläisiä päin. Kokeneet suomalaissotilaat liikkuivat ketterästi kelirikkoaikana.
Voittoisassa taistelussa he saivat 250 venäläistä vangiksi. Sandels eteni prikaatinsa kanssa juoksutahtia Savoon. Asemat Kuopiossa vakiintuivat viikossa. Juvalle suomalaiset pääsivät 28. toukokuuta.
Paljastusjuhla muistomerkillä oli Pulkkilan taistelun 125-vuotispäivänä 2.5.1933. Tapahtuma keräsi liki 2 000 henkeä. Kalevan kuvaaja ja toimittaja olivat paikalla. Tilannekuvat kirkonkylältä näyttävät, että suuri osa pulkkisista oli lähtenyt liikkeelle.
”Jumalanpalveluksen päätyttyä asettuivat kirkossa olleet Haapaveden, Kestilän ja Pulkkilan suojeluskunnat lippuineen kirkkotarhassa olevan vapaussodan sankarien muistopatsaan ympärille”, Kaleva raportoi.
Juhla muistomerkillä alkoi torvisoittokunnan musiikilla. Oulun läänin maaherra Eero Yrjö Pehkonen puhui Pulkkilan taistelun merkityksestä Suomen historiassa.
”Sodan päätyttyä (1809) Suomi sai verraten vapaan sisäisen itsehallinnon ja osittain myös ulkomaisenkin itsenäisyyden. Oliko tähän syynä yksinomaan voittajan jalomielisyys, kuten on sanottu, vai eikö Suomen armeijalla ja sen toiminnalla ollut osuutta tähän. Varmaankin, varsin ratkaisevasti.”
Pehkonen katsoi kansakunnan lunastaneen itsenäisyyden sodassa: ”Suomen sodan voitot ja sen sitkeät taistelut ovat niihin liittyvine kärsimyksineen antaneet Suomen kansalle elämisen oikeuden. Ne ovat auttaneet sen pääsemään myöhemmin suoritetun työn ja taistelun kautta itsenäiseksi, vapaaksi kansaksi toisten vapaiden kansojen rinnalle.”
Rauni Kilponen on kirjannut Pulkkilan taistelun asioita, muun muassa muistitietoa kanttori Martti Aholta ja rovasti Jussi Mäntymaalta. Aho oli 19-vuotiaana juhlassa, Mäntymaa 7-vuotiaana.
Aikalaisten mukaan juhlassa esiintyi oululainen näyttelijä Väinö Toppila. Hän esitti kansankoulunopettaja, talollinen ja kansanedustaja Ivar Lanton Pulkkilan taistelun 100-vuotisjuhliin kirjoittaman runon ”Kuusemme”.
Lanton itse kerrotaan puhuneen 2.5.1908 kivikasan päällä. Tämä rakennettiin salaa, kun asiasta innostuneet kasasivat yöllä 1,5 metriä korkean ja yhtä leveän kiviröykkiön nykyisen paikalle.
Nykyisen muistomerkin alkuperäisen tekstin yksi muotoilija oli kauppias Leonard Koponen. Patsaan suunnittelijoiksi mainitaan Olli ja Yrjö Junttola.
Pulkkilalaisten tietojen mukaan sisäministeri Yrjö Leino sekä valvontakomissio puuttuivat ryssä-sanaan 1940-luvulla.
Nimismiehen kerrotaan saaneen yöllisen puhelinsoiton, että teksti on vaihdettava. Seuraavana itsenäisyyspäivänä ilmestyi laatan päälle pahvilappu, jossa luki alkuperäinen teksti.
Alkuperäisen laatan kohtalosta liikkuu Pulkkilassa huhuja. Todennäköisenä pidetään, että laatta vain käännettiin toisin päin ja nykyinen teksti kaiverrettiin takapuolelle.
Erkki Hujanen
Fakta
Ryssä katsoi maalitaulusta
Historioitsija Matti Klinge tulkitsi 1970-luvun alussa, että ryssä-sana tuli osaksi suomalaista vihapuhetta 1917-1918.
Ryssävihaa lietsottiin erityisen voimakkaasti 1920-luvulla.
Vuoden 1918 sisällissotaa perusteltiin sodan aikana ja sen jälkeen ulkoisella vihollisella, venäläisillä.
Kansalliseksi ohjelmaksi ryssäviha muuttui Outi Karemaan väitöskirjan (Vihollisia, vainoojia, syöpäläisiä. Venäläisiviha
Suomessa 1917-1923. Helsinki 1998) mukaan 1920-luvun alussa.
Suojeluskunnat käyttivät 1920-luvulla ampumaharjoituksissa maalitauluja, joissa maalin ihmishahmo esitti venäläistä, senaikaista ryssää.
Akateemisen Karjala-Seuran julkaisujen mukaan ”ryssästä sai puhua vain hammasta purren”. ”Mitä hyvää on meille koskaan Venäjältä tullut? Ei mitään! Kuolemaa ja hävitystä, ruttoa ja ryssänhajua on sieltä tullut.”, todettiin julkaisussa.
Suojeluskuntalaisten Lehti järjesti 1921 lukijoilleen kilpailun itäistä naapuria koskevista sananlaskuista. Voittajaksi ylsi sananlasku: ”Mikä eläin on eniten ihmisten näköinen? Se on ryssä.”
Kilpailu sai suuren suosion ja jatko-osan voitti lausahdus: ”Rykimällä pääsee yskästä ja tappamalla ryssästä”.
Matti Klingen mukaan ”historialliset, rodulliset ja moraaliset ja jopa hygieniset argumentit vaikuttivat yli 30-luvun ja esiintyivät sodan aikana”.
”Tässä Sandels suomalaisineen löi ryssät” luki Suomen sodan muistomerkin laatassa Pulkkilassa 1930-luvulla. Maailmasodan jälkeen tekstiä muutettiin, mutta katosiko kyltti jonnekin?
Artikkelin lähde Kaleva 04.06.2017.