Mennyttä kannattaa punnita
Kylä ponnistaa
Yppärin kylätuvassa heräsi taannoin keskustelu Nuorisoseuran kunniakirjojen ja taulujen esille laittamisesta. Ne ovat tallessa, vaikka seurantalo purettiin yli 30 vuotta sitten. Näin saatiin sysäys kylänäyttelyn pystyttämiseen. Erämiehet pitivät hirvipeijaiset helatorstaina Merimajalla. Näyttelylle oli oiva tila tanssisalin puolella.
Onneksi talkoolaisia löytyi vielä. Nuorisoseuran palkintojen lisäksi metsästäjien, kalastajien sekä maatalojen esineistöä saatiin runsaasti nähtäville. Yppärin urheilijoiden omistaman Merimajan 50-vuotistaipaleelta oli oma osastonsa.
Kylän elämästä kerrottiin Suomen itsenäisyyden ajalta valokuvin ja selkein tekstein vuosikymmenittäin, unohtamatta kylän monia kauppoja ja neljää koulua.
Esineet olivat yppäriläisistä taloista. Yksi esine lainattiin Annalan museolta: Mäntypuisen vanhan suksen, ehkä ahkion emäpuun, jonka Tapio Karjaluoto oli löytänyt 1990-luvulla ojan penkasta Yppärin uusjaon metsäojituksen yhteydessä. Suksen ikä on määritelty vuoden 1300 paikkeille. Esine on siis peräisin ajalta ennen Pähkinäsaaren rauhan 1323 solmimista. Pyhäjokeahan pidetään tämän rauhan rajana, ensimmäisenä rajana Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä.
Sunin venemestarin 1930-luvulla tekemä seelivene täydellisine varusteineen sekä hylkimiesten käyttämä öykki ja hylkiajopuu olivat priimakunnossa. Siika- ja silakkarysät sekä merta olivat pyynnissä pihalla. Rapumerrat ja harrilauta sekä hylkimiesten pyyntiretkikuvia oli majan sisällä.
Suutarin tekemiä kenkiä ja yksipohjaisia pieksuja ihmeteltiin kuten myös työvälineitä. Maidonkäsittelyvälineitä oli lypsykiulusta separaattoriin, kirnusta voirasiaan. Ja mitäpä olisi tilaisuus ilman kahvia, kehräystä, pyykkäystä tai hevosvärkkejä? Monia muisteluksia kuultiin. Suuri arvoitus oli vuodelta 1584 oleva työkalu, jonka käyttötarkoitusta pohdittiin hartaasti. Lopuksi saatiin selvyyskin: Tynnyrin vanteen kiristäjä. Käsikassara tunnistettiin myös, mutta puuvanteinen kiviratas jäi arvoitukseksi. Kolmen päivän aikana näyttelyyn ehti käydä tutustumassa 500 vierasta.
Kyläläisiä on kokoontunut kylätupaan koululle kuukausittain ”ihan ihtestään”. Talvella syntyi ajatus itsenäisyytemme 100-vuotistaipaleen juhlistamisesta. Pienen avustuksen turvin pidetään juhlia.
Kesäkuussa talkoomiehet ovat ahkeroineet Tekevän myllyllä. Perinteikkään mylly- ja saharakennuksen viereen on tehty uusi paja viime vuonna. Pajan ahjoon puhalletaan ilmaa entisöityjen palkeiden ratasta pyörittämällä. Siispä seppä voi ryhtyä takomaan. Kotiseutuviikolla myllyn avoimien ovien päivänä 30.6. on työnäytöksiä ja muutakin ohjelmaa.
Juuret Yppärissä –teemalla vietetään rukoushuoneella musiikki- ja hartaustilaisuus 23.7. Muusikot sekä kirkkoherra Ilkka Tornberg ovat kylän kasvatteja. Rukoushuone on kylällä toimivien eri uskontosuuntien yhteinen rakennus vuodelta 1949. Syyspuolella kokoonnutaan vielä ainakin kylätupaan, jolloin toivotaan kylälle saatavan ”kaikessa hiljaisuudessa” lopetetun kirjaston palveluita. Ehkäpä talkoohenkeäkin saadaan herätetyksi uusiin ponnistuksiin.
Aino Helaakoski
Fakta
Kylähistoriaa kertyi 600 sivua
Pyhäjoen Yppärin kylän nimi (upp berg = ylös mäkeä) lienee peräisin viikinkiajalta (800-1200 jKr.).
Asukkaita 608 (tammikuu 2017).
Pyhäjoen hallintopitäjä perustettiin 1573. Vuonna 1570 koko suurpitäjässä (rannikolta Pyhäjärvelle asti) 39 tilaa, joista 15 Yppärissä.
Isonvihan aikaan 1716 venäläiset toimeenpanivat Yppärissä joukkomurhan. Tapahtuman muistoksi pystytettiin Liekki-patsas 1937.
Uusi koulurakennus 2015. Tänä vuonna valmistuu ryhmäpäiväkoti.
Suomen 100-vuotisjuhliin liittyen monia tilaisuuksia kylällä.
Kyläkirja julkistettiin kyläkoululla 17. toukokuuta. Noin 600-sivuisessa kirjassa historiaa varhaisimmista röykkiöhaudoista nykypäivän tapahtumiin.
Sukukirja osana kyläkirjaa. Lisäksi kirjassa sadoittain kuvia kyläläisten albumeista.
Tekevän myllyllä avoimet ovet perjantaina 30.6. Juuret Yppärissä
-musiikki- ja hartaustilaisuus rukoushuoneella sunnuntaina 23.7.
Artikkelin lähde Kaleva 26.06.2017.